Marianne Cederblad: Lasten ja nuorten psykiatria. Suom. Marketta Ruoppila-Martinsen. Otava 1992
NUORI YHTEISKUNNAN VERKOSSA
Psykiatrian oppikirjat ovat kuivuudessaankin miellyttävän neutraalia
luettavaa. Elämän moninaisuus saa ainakin sieraimet pintaan enemmän kuin
psykoterapioihinsa hukkuneiden todistusteksteissä. Oppikirjojen vastapainoksi
suosittelen kunnon rahalla tehtyä laadukasta amerikkalaista elokuvakommersialismia,
josta oppii ihmisen psykologiaa enemmän kuin ammattilaisten tökeröistä
opetusfilmeistä, joilla minuakin lääkiksen kandiaikanani piinattiin. -
Todellisuudesta itsestäänkin voi tietysti oppia, mutta tämä on huomioitteni
mukaan harvinaista.
St. Larsin lasten- ja nuorisopsykiatrisen sairaalan ylilääkäri, professori
Marianne Cederbladin nuorisopsykiatrian oppikirja kuvaa todellisuutta kuvaavia
teorioita, eritoten sosiaalipsykiatriselta näkökulmalta. Kirjan päärunko
on traditionaalisen klassinen, interpersoonalliset vuorovaikutukset peittävä
yksilöä patologisoiva psykoanalyysin alkumullasta haarautunut psykoosi/neuroosi/luonnehäiriö/käyttäytymishäiriö/psykosomatiikkapuu
vaikka Cederblad itse protestoikin sitä vastaan säilyttäen kuitenkin pääjuurensa
papa Freudissa. Vahinkoa hän korjaa perheterapeuttisin
koristuksin lipsauttaen tahattoman huulenkin: "Perheterapian kentällä
on tapahtumassa nopeaa kehitystä varsinkin teoriapuolella..." . Erilliset
luvut maahanmuuttajaperheiden lapsista huumeista, lasten pahoinpitelystä,
elimellisistä aivovaurioista, epilepsiasta ja kehitysvammaisuudesta täydentävät
kuvaa. Statistiikkaa on vähintään riittävästi osoittamaan kuinka häiriytyneitä
ruotsalaiset jo nuorena ovat, onneksi ei vertailuja suomalaisiin juuri
ole.
Cederblad ei runoile eikä polemisoi, vaan pysyy oppikirjamaisen tiukalla,
tavallaan jopa epäinhimillisen kylmällä asialinjalla sosiaalipsykiatrisia
tutkimuksia ja prosenttilukuja vilisevässä tekstissään, joka antaa juuri
sen kokonaishahmon - eli kaikesta vähän kuten oppikirja ainakin - nuoren
ihmisen arkiolosuhteista ja niiden seuraamuksista, jota terveyden- ja sosiaalihuollon
alan opiskelijat tarvitsevatkin. Tämä Ruotsissa pitkään oppikirjana käytössä
ollut kirja sopii hyvin meillekin, maistuu siinä niin väkevästi suomalaisenkin
nuoren kieroutunut arki.
Markku Siivola