Helsingin hiippakunnan apupapit: Haukattu hedelmä - seksuaalimoralismista moraaliseen seksuaalisuuteen. Kirjapaja 1994

Läpi kahden vuosituhannen ulottuvan uskonvirran - yhden monista - länsieurooppalaisen haaran vasta vaivaiset 500 vuotta kestäneen sivupuron yhden pikkuhaaran pisaroita on suurin osa suomalaisia jo äidinmaidossaan maistellut. Se on hoidellut tärkeitä yhteiskunnallisia tehtäviä mm. seksuaalisuuden alueella luomalla siveellisyysnormit niille joiden korvainväli ei ohjaa haaroväliä. Alapään estäjät, eli pillerit ja vaahdot, kondomit ja kierukat, heikensivät yläpään estojen merkitystä, niinpä kirkon moraaliopetuksilta meni sosiaalimatto alta eikä vanha saarna seksistä vain avioliitossa enää myy sen enempää kuin muutkaan kirkkouutiset Kaanaanmaalta vuodelta nolla. Raamattu löytyy CD-ROM:illa mutta muitakin kosketuspintoja nykyhetkeen olisi kirkon löydettävä.

Se on nuoren polven tehtävä - polvesta polveen. Viimeksi heräsin kirkon yhteiskunnalliseen kapinaääneen vuonna 1969, kun Terho Pursiaisen Uusin Testamentti oli nuori. Oireellista on sen viimevuotinen uusintapainos peräti 23 vuoden tauon jälkeen.

Seksiaallon nostatti viime vuonna arkkipiispa John Wikström tunnustamalla homot ihmisiksi, ja silti tuomiokapituli vapautti hänet harhaoppisuussyytteestä. Kahden homomyönteisen teoksen vanavedestä (Trygve Cederberg: Homoseksuaalisuus ja etiikka, Kirkon tutkimuskeskus 1994. Martti Nissinen: Homoerotiikka Raamatun maailmassa, Yliopistopaino 1994) nousevat nyt nuoret Raamatunselittäjät; Helsingin hiippakunnan apupapit, yksi särkyneestä avioliitostaan kertoen, toinen homopariskunnankin siunaamaan lupautuen. Kolmas pitää mahdollisena rakkauden lihaksi tulemista prostituoidun tai puhelimitse seksipalveluja tarjoavan suhteessa asiakkaaseensa. Neljäs hakee proosarunon keinoin pirstoutuneiden sukupuolirooliensa yhdistävää tekijää. Viides haluaisi heittäytyä suhteisiin jos uskaltaisi. Kuudes potkiskelee luterilaista seksuaalietiikkaa todeten kirkon pakenevan totuutta jos se haluaa seksuaalisuuden kuuluvan vain avioliittoon, vaikka saman sanovat kaikki muutkin, vain pehmeämmin. He kaikki tähyilevät seksuaalisuuden sisäisiä ehtoja ulkoisen käyttäytymisen takaa.

Hakkaa päälle Suomen pappi! Menneeseen yhteiskuntamuotoon juuttunut kirkon seksisanoma on kuin pyöreä palikka neliöreikään, nuoret taas saavat kulttuurista vetoapua. Omanlaisesta kulttuurisidonnaisuudestaan huolimatta he painottavat kauniisti ulkoisten tekojen merkityksen vähäisyyttä sen kaikkien uskontojen arvostaman sisäisen tekijän rinnalla, joka kysyy vain miten, eikä lainkaan mitä.

Kustantamo Kirjapajallekin sulka hattuun. Se ilmoittaa kyllä pitävänsä kiinni Raamatusta, mutta mukavaa havaita, että vaikka ote ei saa hellitä, niin käsivarsi saa venyä.

Markku Siivola