"Kuinka ne aina jaksaa ja viittii" totesi pilapiirtäjämme Karin ukko kun Intia taas mobilisoi Aasiassa ja Aaseja Intiassa ja tykit hyppi ja hevoset paukkui.

Ne jaksaa ja viittii kun tulee uudet viittijät. Omena putoaa puun lähelle, ihminen on ihminen vaikka uusimmassa terapiassa paistaisi, kehitys kulkee kohtisuoraan, ympyränkaarta, eikä aurinko näe allaan mitään uutta. Sukupolvi toisensa perään tahtoo korvata vanhat väärinkäsityksensä uusilla. Kun on hulluttelua aikansa katsellut, tulee joskus väsy.

Tässä taas uusi lääkärikirja loputtomaan sairaudennälkään. "Perhelääkäri" on kirjan omaperäinen nimi. Se on taivaanvanhasta amerikkalaisesta lääketiedekuvahakuteoksesta ja muutaman vuoden takaisesta MEDI-lääkärikeskus 1-4 - kirjasarjasta muokattu.

Kuka lie partajetsu, lääkäri vai WSOY:n virkailija taas kerran luottamusta herättävän näköisesti hieman alaviistosta klassisesti kuvattuna lujan ystävällisesti kameraan suoraan katsoen hymyää kansikuvassa? Naimisissakin on renkaasta päätellen. Ja jos tahtoisi olla hiukan häijy, niin saattaisi sillä kuvitella olevan muutakin kuin satunnaista yhteyttä kirjan toimittajan sukupuoleen.

Johtuuko yhä jatkuva kirjojen liian korkea ulkoinen laatu vieläkin suomalaisten alemmuuskomplekseista? Jos ette jaksa tätä seitsemänsadan sivun jostain lyijyjauhepaperista painettua paksukaista nostaa, niin "kääntykää lääkärinne puoleen". Teillä voi olla vaikka punahajovähäverisyyttä - Tahtoisinpa monasti noiden kaikenkarvaisten toimittajanrenttujen ja terapeuttien kauluksennumeroa pienennellä, kun he selustaansa turvatakseen usuttavat uhrejaan joka finnistä ja varpaankynnen käyryydestä lääkäriä kiusaamaan. - Kuluttaja-asiamiehen kirves saisi muuten muotoilla pulssimittariautomaatteja, törkeyden huippuja, jotka ensin vievät markan toimenpiteestä, jonka paljon luotettavammin ja nopeammin suorittaa itse, ja sitten kehottavat kääntymään lääkärin puoleen. "Jos pulssinne on mittaushetkellä normaali, saattaa se johtua siitä, että teillä on liian matala pulssi, mutta olette nyt hermostunut".

Kapoinen satasivuinen ohukainen päihittää paksukaisen juuri otsikkoalueellaan: Koti ja perhe. "Kotona on potilas" huomaa paneutua niihin kaikkein yksinkertaisimpiin asioihin, kuten poikkilakanan tekoon ja muihin käytännön sairaanhoitotoimien kotona suorittamiseen eikä erehdy esittelemään neekerisankkerin tyypillisimpiä oireita, kuten tiiliskiven painoinen paksukainen, jonka käytännön anti esim. kotikroonikkopotilaan tuskien lievittämiseen rajoittunee lähinnä eutanasia-astalona toimimiseen.

Muutoin juttelee ohukainen vain aivan tavallisimmista oireista, hiukan kuolemasta ja lopuksi terveys- ja sosiaalipalveluista. Voinpa kuvitella sen hyvin mallaavan SPR:n kotihoitokurssien tueksi, johon se myös on tarkoitettu, ja SPR sen synnyttämisessä puuhamiehenä on ollutkin.