"Terveesti elävä ihminen suhtautuu suopeasti omaan kehoonsa ja sen toimintoihin ja pyrkii suoriutumaan elämäntehtävistään niin, että sekä sielu että ruumis voivat hyvin: syömään terveellisesti, harrastamaan liikuntaa säännöllisesti ja mieltä virkistävästi, nukkumaan riittävästi ja varaamaan aikaa rentoutumiseen. Tähän elämäntapaan kuuluu myös vahingollisten asioiden - alkoholin, tupakan ja kaikenlaisten lääkkeiden, huonon ruuan ja epäterveiden tapojen välttäminen. Ne aiheuttavat väsymystä ja tekevät mielen ärtyisäksi.

Oikein. Tulin sangen ärtyisäksi viittä vaille kolme keskiyöllä marmelaadipullaa ja kahvia nauttiessani tupakoitteni loputtua jo yhden maissa, kun tämä kappale ensimmäisenä sattui silmiini Michael van Stratenin vaihtoehtoislääkinnästä. Tuossa kappaleessa on lastentarhan oppituntityyliin kiteytetty se uskomattoman puhdas, kliininen, hajuton ja mauton kuori-ihmisen prototyyppi, joka maskuliinismunattomuudessaan vetää kirkkaasti vertoja Anna-Manna-ryynipaketin sukupuolettomalle Koti-Uskonto-ja Isänmaa-lettipään kuvalle.

Van Straten on 51-vuotias luontaisparantaja, osteopaatti ("nikamanniksauttaja") ja akupunktiotakin harjoittava. Englannissa on hänellä viikottainen radio-ohjelmansa, onpa kuulemma suosittu televisiossakin.

Kirjan kaava on vanha tuttu: lääkäriä potkitaan, kasviksia hotkitaan. Osittuneisuuden sijasta kokonaisuus, oireiden sijasta syihin paneutuminen, alentuvan ja epäilevän lääkärin sijasta itsehoitoa, ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, potilas ja terapeutti ovat tasavertaisia, siinä perusmausteet jokaiseen vaihtoehtolääkinnän oppaaseen, ja van Straten käyttää niitä kaikkia, onneksi ei sentään patologisella tavalla, vaan kevyen kultivoituneesti vain.

Akupunktio, alexandertekniikka, henkiparannus, kasvilääkintä, homeopatia, hypnoterapia, manipulaatiohoidot, hieronta, psykoterapia, rentoutuminen, biofeedback, meditaatio, jooga, siinä kirjan alkukolmanneksen tavanomainen vaihtoehtoanti. Loput kaksi kolmasosaa muodostuu sairauksien mukaisesta luettelosta, jossa klassiset lääketieteelliset hakusanat sekoittuvat kansanomaisempiin. Vaan kukapa arvaisi etsiä umpipussintulehdusta tai rengaspälvisilsaa, joka on tietysti suomentajan eikä tekijän ongelma. Hoidoista esitellään koko patteristo tavanomaisista kotisairaanhoidoista näihin periferiakonsteihin, joiden kuvaus on enimmiltään tyypillisen ympäripyöreätä tai suorastaan koomista. Kuten ei tehosta niin ei tehottomuudestakaan ole takeita. Itse uskon vallankin dieetteihin ja osteopatiaan varmaan enemmän kuin moni leipääntynyt vaihtoehtoparantaja, mutta parannus on eri asia kuin parantajat. Useille heille tyypillistä mitäänsanomatonta sanojen ympäripyörittelyä en jaksa enää kestää, en van Strateniakaan. Vaan sukupolvi tulee toisensa perään aina yhtä innokkaana kokeilemaan uutta ja uskomaan painettua sanaa. Puuta nurin pojat, ja paperia painokoneisiin terveystietoja kansalle jyskyttämään! Oravat siirtykööt syrjemmälle, tehkööt pesänsä helkkarin kuuseen kun urbaani-ihminen yrittää paluuta luontoon kirjojensa kautta.

Vaan kuin silakat Nummisuutarin Eskon eväspussissa ovat Stratenin tiedot pieniä kun tosi opus eli ihkasuomalaisin voimin koostettu neliosainen norsuntappoväline Terveen Elämän Salaisuudet jymäytetään vaihtoehtopöytään. Siinä meni taas monta kuusta oravilta. Sen sadasta kirjoittajasta on moni tullut vuosien mittaan tutuksi monia eri teitä. Kovin on siinä monenlaista hiihtäjää, ja pipoilla kireyttä. Kaksisataa artikkelia on jättänyt näille yli kolmelletuhannelle sivulle jälkensä. Sarjan viimeinen 800-sivuinen tiiliskivi on ilmestynyt, ja pitää vieläkin paikkansa se, että jos eivät luontaiskaupan vakioasiakas ja esoteeriseuran mysteerimummo mene tästä kirjasarjasta sekaisin niin ei sitten mistään, vaikka monia aivan akateemislääketieteellistraditionaalisia tai muuten aivan tavanomaisia aiheita on sentään päässyt käärmeenä luikertelemaan vaihtoehtoisten pehmoparatiisiin, kuten pari vuotta siten ensimmäisistä osista kirjoitin. Siinä on terapiaa ja tautia joka lähtöön feministisestä radikaaliterapiasta henkiparannukseen, kuivaharjauksesta kasvoista katsomiseen, sikiörefleksiterapiasta jälleensyntymisterapiaan, taikavarvusta Tarot-kortteihin ja tiibettiläiseen lääketieteeseen. Tätä kirjasarjaa perusteellisempaa yleiskatsausta en totisesti ole nähnyt. Se on todellinen hoitoideologioiden ilotulitus, josta lentää poukkaa joka suuntaan. Siitä löytää suuntiman vaikka ulkoavaruuteen. Hatunnosto WSOY:lle kerrankin todella moniarvoisesta teoksesta. Eihän se sovi kuin alkusuunnistukseen, mutta juuri siihen sitäkin paremmin. Kunkin artikkelin kirjallisuusviitteet auttavat kyllä jatkoon, oman rakkaan mieliterapian äärelle, jota ei ennen WSOY:n tempausta vielä tiennyt ehkä olevan olemassakaan.