Seksuaalinen mielihyvä. Toim. Osmo Kontula ja Maarit Miettinen. Seksuaalipoliittinen
yhdistys 1990.
Haulikko
Koostekirjat ovat idealtaan oikeastaan aika halpahintaisia. Kustantaja
pyöräyttää ikuisuusaiheiden onnenpyörän käyntiin ja räpsy pysähtyi tällä
kertaa seksiin. Siihen vain jokin alamääre vielä ettei tule aivan vanhan
toistoa. Mielihyvä, seksuaalinen mielihyvä, on sopivan vetävä. Sitten soitellaan
muutamalle tyypille, joiden tiedetään kullakin kertaa esiinsattuneesta
aiheesta joskus vaahdonneen, kysytään heiltä jotta eikös vaan tästä aiheesta
ja kaikki sanoo jee jee, ja laukottavat sitten kyniään niin eri suuntiin
ettei haulikolla paremmaksi pane eikä otsikosta tiedä. Vaan onhan näistä
sinnetänne roiskivista lyhyenpienistä napostelupaloista kirjallisuudennauttijalle
vähällä vaivalla pikamakusteltavaksi jotta tietää sitten paremmin kuka
kirjailijoista maistuisi paremmalta suurempinakin paloina.
Haulit
Jo muinaiset roomalaiset naivat. Väestöliiton lapsettomuusklinikan naistentautien
erikoislääkäri Outi Hovatan muunnos tästä on: Jo sikiökaudella on seksuaalitoimintoja.
Seisoo sitä näet tutkimusten mukaan pojilla jo kovin pienestä pitäen, ennenkuin
ovat miessiat edes kylmään maailmaan ennättäneet. Hänen artikkelinsa mielihyvän
fysiologiasta on niille, joita kiinnostaa fysiologia, ei mielihyvä.
Psykiatri Pekka Salmimies, joka Kalle Achten kanssa on kunnostautunut
jo vuonna 1980 Seksuaaliongelmat-teoksella, säilyy edelleen uskollisena
samalle psykiatriselle traditiolle kirjoittamalla täydellisen hygienisen
verettömän, hajuttoman ja mauttoman artikkelin seksuaalisuudesta ja hyvinvoinnista
parisuhteessa.
Veli-Pekka Hämäläisen homoartikkelin toiveena on metsäsuomalaisen seksuaaliasenteen
rikkominen. Hän kaipaa miestenlehtien hikisten gay-palstojen rinnalle moniulotteisempaa
kuvaa homoeroottisuudesta, mutta toteaa masentuneena, ettei vuoden 1971
lainmuutoskaan auttanut yhtään. Homoseksuaalinen aistillisuus loistaa poissaolollaan.
Eväät jäävät kuitenkin yksilöllä vähiin. Hämäläinen tahtoo vähemmistökäyttäytymistä
julkisemmaksi suurimmissa tiedotusvälineissä, voimistelu- ja urheilutuntien
muuttamista suorituskeskeisyydestä luovuutta ja leikkiä suosivaksi, kilpaurheilun
sijaan spontaanin omaehtoisuuden suosimista esimerkkinä vaikkapa uimahallien
rakentaminen vapaa-ajan seurustelun tyyssijoiksi.
Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen vs. assistentti Suvi
Ronkainen ja Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuslaitoksen tutkija Pirkko-Liisa
Rauhala tarkastelevat naisen seksiä yhteiskunnallisena ilmiönä kysyen kohtaavatko
mies ja nainen toisensa vai vain kulloisenkin yhteiskunnallisen normiston
säätelemän myytistön mukaan käyttäytyvän sosiaalisätkynuken, mutta uskovat
lopuksi yksilöiden tietoisen vaikuttamisen mahdollisuuteen sukupuolisuuden
rajojen määrittelyssä. Tämä tehtävä on heidän näkemyksensä mukaan siirtynyt
viime vuosikymmeninä yhä enemmän itsetietoisille emansipoituneille tyydytystä
haluaville naisille.
Ainut henkiinjäänyt kukkanen näiden tieteen herbaariossa hengiltälitistettyjen
kuivatuotteiden seassa on "pitkän linjan opiskelijan ja ylioppilaskunta-aktivistin"
Jarmo Tirkkosen virkistävänkostea ohjeisto
yhden illan suhteiden tyylikkäästä hoitamisesta. Vain hän näyttää ymmärtävän
mistä puhuu taiteillessaan vakavuuden ja naurun, asiallisuuden ja huumorin
välistä kapeaa polkua taitajan askelin. Hänen huumorinsa on yhtä aikaa
hillittyä ja hillitöntä. Kun muut kirjoittajat näyttävän kokevat seksuaalisuuttaan
pään kautta, kokee hän myös kantapään kautta. Ja osaa kokemuksensa myös
ilmaista senkaltaisella sosiaalipsykiatrialla, jota tarvittaisiin paljon
lisää pöliseviä puhuvien alan ammattilaisten syviin riveihin.
Ei pidä luulla että Tirkkosen artikkeli on jokin miessikailun muunnelma,
vaan sen pohjasävy on täysin vakava ja rehellinen: "Tätä artikkelia
ei ole kirjoitettu ihmisistä jotka valehtelisivat aikomuksistaan. Valheeseen
perustuva suhde on samalla tavalla niin välineellistä erotiikkaa kuin valtapelikin,
että sekin menee ohi tämän artikkelin aiheen. Esimerkki-ihmisemme ovat
puhuneet totta illalla ja tekevät sen myös aamulla."
Markku Siivola