Jiddu Krishnamurti: Erillisyyden päättyminen. 202 sivua. Koonnut Mary Lutyens. Suom. Mirjam Karpio ja Elsa Puolanne apunaan työryhmä. WSOY Porvoo 1972.

Krishnamurti syntyi hieman ennen vuosisadan vaihdetta Intiassa. Hänen äitinsä kuoli hänen ollessaan aivan pieni, eikä hänen isällään ollut mitään sitä vastaan, että silloinen Teosofisen Seuran presidentti hänen lahjakkuutensa huomaten adoptoi hänet antaen hänelle länsimaisen koulutuksen sekä nimesi hänet teosofisen Star-(Tähti-) järjestön johtoon hänen ollessaan vasta 16-vuotias.

Järjestö laajeni hyvin voimakkaasti ja sillä oli Suomessakin 20-luvulla melkoisen voimakas asema, kunnes hän vihdoin eräässä järjestön kansainvälisessä kokouksessa ilmoitti lakkauttavansa koko järjestön, koska mitkään organisaatiot eivät voi auttaa ihmisiä totuuteen. Muutaman kymmenen vuoden tauon jälkeen on kiinnostus häntä kohtaan alkanut kuitenkin herätä uudelleen myös täällä Suomessa.

Hän elää vielä matkustellen ympäri maailmaa pitämässä puheita, joita on käännetty suomeksi suunnilleen viitisentoista kirjan verran. Pitkän tauon jälkeen on nyt parin vuoden sisällä tullut kaksi uutta suomennosta: Ajattelun tuolla puolen sekä nyt tämä viimeinen hänen aikaisempien kirjojensa painosten loputtua.

Krishnamurti ei itse kirjoita mitään. Niinpä kirjojen rakenne saattaa vaihdella kokoajasta riippuen. Tämän kirjan rakenne on onnistuneempi kuin edellisen, josta puuttuivat kokonaan herkät luonnonkuvaukset, kummankin osapuolen puheenvuoroin esitetyt keskustelut hänen luokseen tulleiden ihmisten kanssa sekä hänen luonnehdintansa heidän sieluntilastaan. Lisäksi jokaiseen lukuun sisältyy puolen sivun mittainen pohdiskelu meditaation olemuksesta. Lukujen kokonaispituus on kolme neljä sivua.

Parhain tapa lukea tätä kirjaa on aloittaa sisällysluettelosta ja etsiä omaa itseä kiinnostava luku esimerkiksi tällaisten otsikkojen joukosta: totuus ja teoria, autuuden tavoittelu, onko kuolemattomuutta, haluan tuntea Jumalan, elämisen tarkoitus, rakkaus ja seksuaalisuus, meditaatio ja itsepetos, hiljaisuus, tekopyhyys, kuoleminen, usko, uskomukset ja todellisuus, huumausaineet.

Kun on lukenut jostain Krishnamurtin kirjasta yhden muutaman sivun mittaisen luvun, ei oikeastaan enää tarvitsekaan lukea sen enempää. Hän puhuu nimittäin aina samasta asiasta, vain eri elämäntilanteissa. Mikä sitten on tämä asia? Hän toteaa, että voimme nimittää sitä Jumalaksi, rakkaudeksi, totuudeksi, kirkkaudeksi, puhtaudeksi, hyvyydeksi, vapaudeksi, ymmärrykseksi, aivan miksi haluamme, mutta nimet ja kuvaus siitä eivät koskaan ole itse se asia, jonka me jokainen omassa sydämessämme tiedämme uskaltamatta siihen koskaan katsoa.

"Kyyhkynen on lentänyt pois, pilvivuoren kauneus leviää maan yllä - ja totuus on siellä minne ette koskaan katso." Hän tähdentää jatkuvasti, että vain kaikki pakokeinomme näkemällä, hiljentymällä, oman sisimpämme ääntä kuuntelemalla voimme ymmärtää mitä on totuus, Jumala, rakkaus, se jokin, jota aina haemme, mutta emme koskaan tunnu löytävän.

Hän toistaa aina uudelleen, että ei mistään henkisistä johtajista, ei mistään auktoriteeteistä, olivatpa ne sitten eläviä ihmisiä, kirjoja tai omia ideologioitamme, ole mitään apua, niitä kuunnellessamme tulemme vain toistavan äänilevyn kaltaisiksi luomatta koskaan itse mitään varsinaisesti uutta tajuamatta, että totuus on tietöntä maata ilman ideologisia suuntaviittoja.

Miksi hän sitten yleensä puhuu jos ei toisesta ihmisestä ole apua? Jos kaikkein olennaisimman voi ymmärtää vain täysin yksin? Koska niin harvat meitä siitä muistuttavat!

Krishnamurti ei sano mitään uutta. Kautta aikojen on ollut ihmisiä, jotka ovat kertoneet meille samat asiat. Kuitenkaan ei heitä eikä heidän kirjojaan edes tarvittaisi, samat asiat voi löytää luonnosta, yhtä hyvin maalta kuin kaupungista, jokaisesta hetkestä, kaikesta, jos uskaltaisimme hiljentyä kuuntelemaan, mitä sanottavaa elämällä on meille, emmekä aina olisi omine ideologioinemme yrittämässä sen väkivaltaista muuttamista.

Nämä olennaisimmat asiat elämässä on Krishnamurti osannut pukea kaikkein selvimpään sanalliseen muotoon. Hän elää meidän ajallamme tuntien näin nykyhetken naurettavuudet, pop-harhat ja eksytykset puhuen nykyajan ihmisen logiikalla nykyajan ihmiselle. Ehkäpä Buddhan ja Jeesuksen ja vastaavien herrojen aikalaiset taas aikanaan paremmin ymmärsivät heidän ajattelutapaansa kuin me monen vuosituhannen verhon takaa.

Mikäli joku haluaa kaikkein kirkkainta tekstiä elämämme tärkeimmistä asioista, lukekoon jonkin Krishnamurtin kirjoista, tulkoon sitten krishnamurtilaiseksi tai langetkoon johonkin muuhun ansaan jos haluaa. Hänellä on siihen vapaus.

kts myös: