Richard Deming: Uni - tuntematon elämämme. Suom. Kirsti Jaantila. Otava 1975.

Kolmekymmentäviisi vuotta sitten alkoi luonnontieteemme kiinnostua unen, tuon tärkeimmän ja parhaimman virvoituksen tuovan olotilamme tutkimuksesta. Silloin perustettiin Chicagoon Yhdysvaltoihin ensimmäinen unilaboratorio. Kiinnostus on sen jälkeen huomattavasti lisääntynyt tähän aiheeseen sekä luonnontieteen että nykyisten uskonnonfilosofioiden piirissä. Mikäli tiede joskus pystyy tutkimustensa perusteella saamaan ihmisen tuohon virkistävään tilaan säädellysti saattaa silläkin olla oma tärkeä terapeuttinen, merkityksensä. Ensimmäinen askel tähän lienevät unettomuuteen käytetyt heikkoa' sähkövirtaa käyttävät "unikoneet".

Tämä kirja kertoo viime vuosien tutkimustuloksista; unen eri vaiheista, EEG:n eli aivosähkökäyrän mukaan luokiteltuna, unenpuutteen seurauksista, nukkumistavoista, lääkkeiden vaikutuksesta uneen, ESP-ilmiöistä unessa, hypnoosista sekä eläinten unesta.

Kirja on melko yksinkertaisesti kirjoitettu hieman hymyilyttävällä lehtimiestyylillä. Asiaa siinä toki on saattamaan lukijan tietoiseksi pääasiallisimmista toistaiseksi melko köyhistä tutkimustuloksista. Luonnontieteellinen tutkimus on toistaiseksi juuttunut miltei yksinomaan aivosähkökäyrien ympärille. Uusia soveliaita lähestymistapoja ei tunnu löytyvän. Myöskään puhtaasti psyykkiset unitulkinnat eivät ole toistaiseksi löytäneet yhteyttä luonnontieteen kanssa.

Jos ei anna hieman lapsellisen tiedettä ja tiedemiehiä ihannoivan tyylin häiritä, käy kirja kyllä ensitutustumisesta luonnontieteen unitutkimukseen.

kts myös Markku Siivola: Uni - tuttu tuntematon, Unien opissa