Nerys Dee: Unennäkijän käsikirja - unien tulkinnan ja ymmärtämisen opas. Suom. Pirjo Latvala. WSOY 1991

Yli kolmekymmentä vuotta unitulkinnan parissa ja 20.000 muiden unta lakkarissa, hän on englantilainen Nerys Dee, työskennellyt psykiatrisessa sairaalassa, aikakauslehden unitulkitsijana, puhunut unista radiossa ja televisiossa. Häntä tituleeraa kirjan takakansi "unien erikoistutkijaksi". Vaikka tuosta ei vielä hänen elämänkaarensa selviäkään, ei tarvitsekaan selvitä, sillä uniymmärrystä ei ulkoinen elämä mittaa, ei myöskään tutkittujen unien määrä ja niiden parissa askaroidut vuosikymmenet.

Ilmeisen tahaton on kirjan syvän filosofinen alaotsikko: Unien tulkinnan ja ymmärtämisen opas. Tulkinta ei todellakaan ole ymmärtämistä. Ymmärrys on asian oivaltamista sinänsä, tulkinta varjoilla leikkimistä.

Oikein tarkoituksella hain kirjan kansista halpahintaisen kirjallisuuden varmaa merkkiä: sanaa "paljastaa" - jolla sanalla kustantaja Karisto meni aikoinaan pilaamaan Montague Ullmanin unikirjan "Paljastavat unet", josta Ullman vallan hermostui - vaan en löytänyt. Vain pikkuhupsutuksen joka valehtelee, jotta kirjan viimeisen neljänneksen muodostavasta "unisanastosta saamme nopeasti selvyyden omista merkillisyyksistämme", vaikka kirjoittaja onneksi toteaa asian olevan juuri päinvastoin: sanastoista ei voi löytää mitään muuta kuin äärimmäisen yleisiä kollektiivisia symboleita, ei missään nimessä mitään "omia merkillisyyksiä". Mutta uniinsa kieroutuneille naisille (älkää lähetelkö vihapostia - miehet kieroutuvat omilla tavoillaan) on kustantajan toki heitettävä joku myyntitäky - kirjaa vastaamatonkin kuten tässä - ja niin on aviomiehen ja työpaikan kahviporukan kiusaaminen tämänkin unikirjan symboleilla taattu.

Unisanasto on teoksen huonoin osa. Juuri siksi että se on sanasto, luettelo, lista. Se on tulkintaa pahimmillaan; elämän listaksi listimistä. Ei rivillä ja kahdella voi kamelia neulansilmään tunkea. Yleiset symbolit voidaan ymmärtää monikertaisesti rikkaammin kuin sanasto ne esittää, eikä siihen tarvita mitään ylimaallista intuitiota. Oman kansan, paikkakunnan, tuttavapiirin ja perheen symbolit ovat meitä paljon lähempänä, ja niiden jättämiä juosteita omiin uniin on helpompi elävoittää kuin jonkin horisontintakaisen yksilön oman kulttuurin tajunnan läpi suodattuneita yhden rivin selityksiä. Valo, vanha mies, jyrkänne, tähti, räjähdys, tiikeri, kirkko, koulu, kulta, tuhannet muut sanat: mietipä hetken mitä noista sanoista tulee mieleesi, niin huomaat saaneesi ei ainoastaan yhtä hyvää symbolilistaa kuin mistä tahansa unikirjasta, vaan huomattavasti tarkemman, juuri sinulle paikkansapitävämmän.

Maailmanlaajuisetkin symbolit vaihtelevat niin paljon tietyn yksilön tajunnassa, että on hedelmällisempää ottaa ne sellaisina miten ne on itse tottunut aina ennenkin mieltämään eikä lähteä harhailemaan unikirjojen virvatulien perässä. - Sota, murha, mörkö, myrkky, kevät, syntymä, aurinko, lähde, ei siinä unikirjaa tarvitse jakamaan nuo kahdeksi pääryhmäkseen ja oivaltamaan melko pitkälle niiden yleistä symbolista sisältöä. Ja auttaako kirjan "maailma on sinun" selitys osterin näkemisestä?! Tai: persikka: katkeransuloisia muistoja. Laulut: voit luottavaisesti odottaa hyvää vuotta. kaura: seksuaalista halua. Ja satoja muita yhtä hämäriä tai itsestäänselviä latteuksia.

Kirja on muilta osiltaan onneksi parempi. Dee pohtii niissä unia pidemmin ja elävämmin, esimerkkien avulla. Niistä selviää paremmin unennäkijän yksinpuhelu, jota kukaan muu ei voi niin ymmärtää kuin unennäkijä itse. Dee puhuu miellyttävän rauhallisesti unista pyrkimättä unen ja unennäkijän väliin kiilapojaksi. Hän ei innostu antamaan unelle ja uneksimiselle sitä ainoaa oikeaa selitystä: "Miksi me näemme unia?" on yhtä syvällinen ja pohjaton kysymys kuin 'miksi me elämme', joten vastaus siihen on yhtä mahdoton kun on kysymyskin.

Dee toteaa "Tarkastele jokaista unta ensin käytännölliseltä ja realistiselta kannalta ja unohda mystiikka". Tuon lauseen saisi lyödä esoteerikoiden otsaan kuin Mustanaamion merkin, vaikka ei se mitään autakaan, koskapa unet ovat aivan liian kiitollista ainesta sille joka haluaa tehdä itsensä tärkeäksi henkisellä alueella. Eräs vetämäni uniryhmä oli hedelmätön juuri sen takia: unet irrotettiin täysin niiden näkijöiden henkilökohtaisesta elämästä ja arkiongelmista ja nähtiin niin suurina, korkeina ja mahtavina, että ihminen ja hänen pienet ympyränsä eivät enää niiden alta näkyneet lainkaan, vaan ryhmän parikymmentuntinen aika kulutettiin miltei yksinomaan henkiripulointiin. Tämä tapahtui esoterian itselleen sokeaksi uskonnoksi vääntäneessä piirissä, joka oli ehtinyt jäykistyä niin pahasti spirituaalisiin oppeihinsa, että elävää liikettä ei siihen enää saatu.

Dee ei tuosta lausahduksestaan huolimatta ole kuitenkaan jäykistynyt esoterian vastustamiseen, vaan hän kuljeskelee kultaisen keskitien vaiheilla ollen avoin kaikille klassisille uneen liittyville paranormaaleille ilmiöille kuten telepaattisiin ja ennaltanäköuniin, samaan aikaan uneksuttuihin ryhmäuniin, ruumiista irtautumiseen unen aikana, tietoisiin uniin, vainajien tapaamiseen unissa. Siinä sivussa hän tekaisee hiukan hallaa parapsykologialle panemalla sen suuhun puhtaasti teosofis-spiritualistisia asioita. Hän tuo silti nämä henkihommatkin sen verran rauhalliseen tapaan esiin, etten näe hänen suupielissään vaahtoa juuri nimeksikään.

Joten unikirjojen loppumattomasta virrasta sopivan siisti pisara niille uniuteliaille, joita ohjaa tunne kolmeneljäsosalla ja järki sillä viimeisellä neljänneksellä.

kts myös Markku Siivola: Uni - tuttu tuntematon, Unien opissa