Trygve Cederberg: Homoseksuaalisuus ja etiikka: eettisten kannanottojen analyysi erityisesti suomalaisen kirkollisen keskustelun valossa. Suom Heidi ja Leila Kvist. Kirkon tutkimuskeskus, sarja B74/1994

Martti Nissinen: Homoerotiikka Raamatun maailmassa. Yliopistopaino 1994

Erään antropologisen yhteenvedon mukaan 294:stä tutkitusta yhteiskunnasta löytyi 59:llä tarkka kannanotto miesten homoseksuaalisuuteen, niistä kaksi kolmasosaa tuomitsevia. Joka sadannen suomalaisen identiteetti on homoseksuaalinen. Vuonna 1973 poistettiin homoseksuaalisuus amerikkalaisesta ja 1983 suomalaisesta psyykkisten häiriöiden luettelosta lukuunottamatta itseä häiritsevää homoseksuaalisuutta. 1971 se katosi Suomen rikoslaista. Silti vuonna 1992 katsoo 21% miehistä, 8% naisista homo- ja biseksuaalisuuden perverssiksi (Kontula & Haavio-Mannila: Suomalainen seksi, WSOY 1993). Miehet joille uskonto on hyvin tärkeä, ilmoittivat yli kaksi kertaa muita useammin homoseksuaalisia kokemuksia tai kiinnostusta (14% / 6%). Uskonnollisuuden syysuhde seksuaalisuuden torjuntakeinoihin ja purkautumisteihin jäävät näissä kahdessa arvioitavassa teoksessa spekulointia vaille.

Eräs homokeskustelua ylläpitävä vakiosyy on AIDS. Oman värinsä antaa meneillään oleva rikoslakiuudistus, joka saattaa poistaa hetero- ja homoseksisuojaikärajan (18/16 vuotta) välisen eron sekä homoseksuaalikontaktiin kehottamisen kieltämisen. Eniten vettä kristillisten puhemyllyyn kaatoi arkkipiispa John Wikströmin liian liberaaliksi tulkittu radiohaastattelu keväällä 1993. Kirjoissakin näkyy uskonnon ja homoseksuaalisuuden kiinteä linkki: 32:sta viime vuosien aikana julkaistusta suomalaisesta tekstistä (opinnäytteet mukaanlukien) kahdeksan on sellaista.

Raamatun "homoteksteistä" katsokoon itsekukin kohdat Gen 19:1-11, Lev 18:22;20:13, Room 1:26-27; 1 Kor 6:9, joita traditionaalisimmin pidetään osoituksena Raamatun kielteisestä kannasta homoseksuaalisuuteen. Teologian tohtori Martti Nissinen keskittyy eniten Raamatun ympäristömaailman käsittelyyn Raamatuntekstien ohella tarkastellen vanhoja tekstejä Sumerin, Assyrian, Babylonian, Kreikan ja Rooman kulttuureista pyrkien näkemään niiden merkityksen vuosituhansien takaisessa kulttuuriyhteydessään, joka valaiseekin hyvin mielipiteenmuodostuksemme aika- ja kulttuurisidonnaisuutta. Nissisen toivoo voivansa vaikuttaa siihen "miten Raamattua ja muita vanhoja lähteitä voitaisiin asianmukaisesti käyttää nykypäivän keskustelussa ja kannanmuodostuksessa" kaivaten sen myötävaikuttavan varauksettoman lähimmäisenrakkauden syntyyn.

Trygve Cederberg, titteli tuntematon, esittelee homoseksuaalisuuden syntyteorioita kallistuen itse eniten ennen syntymää vaikuttavien tekijöiden kannalle, joita yksilöstä riippumattomat ympäristötekijät vahvistavat, josta seuraa ettei yksilöä voi pitää itsevastuullisena homoseksuaalisuudestaan. Hän kertoo myös muutamista terapiamenetelmistä melko vaatimattomine tuloksineen. Hän käy läpi uuden ja vanhan testamentin muutamat harvat homoviittaukset ja siirtyy lopuksi nykyisten kirkollisten auktoriteettien kannanottoihin jäykistäen ne eettisen analyysinsa pakkopaitaan, josta saavat eniten hupia käsiteanalyyttisen länsifilosofiapistoksen saaneet virkaveljet ja tietysti analysoinnin kohteeksi joutuneet. Hän on teoreettisuudessaan Nissistä hengettömämpi luettava.

Nissisen pitkittäis- ja Cederbergin poikkileikkaus, osin päällekkäiset, piirtävät monipuolisen kuvan homoseksuaalikeskustelun (ei homoseksuaalisuuden) esiintymisestä kristillisissä yhteyksissä. Homoseksuaalisuutensa ja uskonsa väliin pusertunut kristitty saattaa näistä kirjoista löytää älyllisiä pakoteitä ulos ahdingostaan.