Sissela Bok: Miksi valehtelemme? 334 sivua. Suom. Jaakko Hinkka. Kirjayhtymä 1981.

Tuo totuus julki - viistossa

niin tulos paranee 

sen suora, suuri yllätys

vain liikaa häikäisee.

 

Kuin lapsi tottuu myrskyyn - jos

sen hiljaa selittää

saa Totuus hohtaa - asteittain -

tai sokeita vain jää.

 

Emily Dickinson

Syyskuu 1964, Yhdysvaltain ulkoministeriö:

"Erityisesti huomioonotettavaa seuraavien kahden kuukauden aikana: Seuraavien kahden kuukauden kuluessa, koska ennen vaaleja ei ole "vastatodisteluaikaa" joidenkin asiakirjojen oikaisemiseksi, joista amerikkalainen yleisö voi saada vääristyneen kuvan, meidän on toimittava erityisen varovaisesti - varoitettava (etelävietnamilaisia), että me toimimme tarmokkaasti huolimatta pidättyvyydestä, jonka meille meneillään oleva poliittisen toiminnan kausi aiheuttaa, sekä amerikkalaista yleisöä, että me toimimme erittäin määrätietoisesti ja maltillisesti."

Presidenttiehdokas Johnson samaan aikaan:

"Suurin vastuu, ainoa todellinen pääasia tässä kampanjassa, ainoa asia, mistä teidän ylimalkaan tulee olla kiinnostuneita, on tämä: kuka parhaiten voi varjella rauhaa."

Sissela Bok kirjassaan:

"Salajuoni onnistui, vaalit voitettiin, sota laajeni. . Amerikan kansalaiset, jotka luulivat äänestäneensä rauhan ehdokasta, olivat muutamien kuukausien kuluttua kietoutuneet sotaan ,joka oli heidän historiansa julmimpia."

Kerrankin positiivinen yllätys. Harva kirja päältä ruma, vaan ei silkkoa sisältä. Tämä sattui olemaan sellainen. Etiikkaa ja päätöksentekoa Harvardin yliopistossa opettava Gunnar ja Alva Myrdalin tytär tunteekin valheen anatomian harvinaisen terävästi yksilöstä kansakuntatasolle saakka.

"Mitä vahinkoa siitä olisi, jos joku esittäisi oikein vahvan valheen, yhteisen hyvän ja kristillisen kirkon tähden, -- välttämättömän valheen, tehokkaan valheen, hyödyllisen valheen; sellaisia valheita vastaan ei Jumala olisi, hän hyväksyisi ne."

Martti Luther

Bok ei rajoitu ainoastaan nykypäivän valheisiin, vaan kertoilee erittäin kiinnostavasti moraalifilosofian historiasta niin uskonnon, filosofian kuin oikeuslaitoksenkin piiristä. - Mitä teet, jos murhaaja kysyy, mistä hän löytää ystäväsi, jota on tullut tappamaan? Valehteletko? - Jyrkimmin tähän suhtautuvat tunnetuista historian henkilöistä kirkkoisä Augustinus:

"Eikö se puhe, joka sanoo, että yhden ihmisen pitäisi kuolla hengellisesti, että toinen saisi elää ruumiillisesti ole aivan takaperoista? ... Koska siis iankaikkinen elämä menetetään valehtelemalla, ei saa koskaan lausua yhtään valhetta jonkun toisen ajallisen elämän varjelemiseksi."

...ja Immanuel Kant:

"Totuudenmukaisuus välttämättömissä tiedoissa on yksilön nimenomainen velvollisuus kaikkia kohtaan, kuinka paljon haittaa siitä koituukin hänelle itselleen tai jollekin toiselle."

Tuomas Akvinolainen erotti kolme valheen lajia: avuksi tarkoitetut, leikilliset ja pahansuovat. Kuten arvata saattaa, absolutistinen näkemys on liian jäykkä ja kaikki muut näkemykset vesitetään. Akvinolaisen tie johti kirkkoriitoihin, kun kaikista valheista alkoi saada synninpäästön, ns. äänetön ehto oikeutti valehtelemaan ihmisille vaan ei Jumalalle jne...

Entä nykypäivän ilmiöt? "Pyydän kohteliaimmin...". "Hauska tavata..." lienevät valheita, joita juuri kukaan ei pysty välttämään ilman omituisen mainetta. Lääkärin vaitiolovelvollisuus? Placebon käyttö? Kuolevalle valehtelu? Valehtelu ja salakuuntelu totuuden selville saamiseksi (esim. Watergate)? Valehtelu tiedon saamiseksi kontra valvonnan välikappaleena? Valehtelu valehtelijalle? Valehtelu henkensä säilyttämiseksi turmeltuneessa yhteiskunnassa: poliittiset ja uskonnolliset vainot? Valepotilastutkimukset, yhteiskuntapsykologiset tutkimukset: "...ellei joku roisto sinua tavoita, ellei luotontarkastaja sinun asioitasi nuuski tai ellei myyjä kyni sinua puhtaaksi, tulee yhteiskuntatieteilijä ja vetää sinua nenästä." Oikeuslaitoksen legalisoidut valheet syyttäjä/asianajajapelin äärimmäisissä mustavalkoasetelmissa?

Bokilla on taito irrotella valheen voikukkia yhteiskuntamaaperältään ilman juurten katkeilua. Hänen laaja-alaisuutensa; yhden jyrkän asenteen toitottamisen välttämisensä on ansiokasta. Hän on todella perehtynyt tähän laajaan aiheeseen hyvin. Omalta kohdaltani totesin, että harvoinpa me lääkärit olemme niin monipuolisesti mm. placebon, valheen ja salassapitämisen etiikasta puhuneet kuin mihin Bok "maallikkona" pystyy.

Hieman ottaa Bok toki kantaa: "...minun on yhdyttävä siihen käsitykseen, että on ainakin joitakin tilanteita, joissa valhetta voi puoltaa.. Ennen kaikkea niitä ovat ne, joissa viattomat ihmishenget ovat vaarassa ja vain yksi valhe voi torjua vaaran." Hän ei siis ole täysi augustinilaiskantilainen. - Hänen otteestaan näkyy, että totuus ei ole ollut hänelle vain älyllinen harjoitelma; hänen terävän päänsä tuottamien rivien välistä pilkottaa hänen sydämensä.

Markku Siivola