Martti Kainulainen: Kaijan kirja - kertomus afasiasta. Kirjayhtymä 1992

Ulkoinen tarina on näyttelijä Martti Kainulaisen vaimon halvaantuminen, puhekyvyttömyys ja vähittäinen toipuminen.

Sisäinen tarina on aivan toinen. Vaimo ei näyttelee pääosaa vaan yhteiskunta. Kirja ylittää yhdessä suhteessa kaikki muut lukemani potilaitten ja heidän omaistensa kirjoittamat vastaavat teokset: vihassa. Hän onnistuu löytämään syyttämistä toisissa, käyttäytyivätpä nämä miten tahansa. Vaikka suurin osa hänen harjoittamastaan kritiikistä kohdistuu sairaanhoidon edustajiin, vihaa hän miltei jokaista ympärillään liikkuvaa ihmistä, ahneita poliitikkoja, tyhmiä byrokraatteja, milloin mitäkin, katkeamattomana sarjana.

Sairaanhoito sisältää niin vahvoja tunnelatauksia puolin ja toisin, että tällaisten sairausselostusten katkera perusjuonne on kyllä hyvin ymmärrettävissä, eivät potilaat ja omaiset ole tieteellisen viileää väitöskirjaa aikoneet kokemuksistaan tehdäkään. Kainulaisen kirja on tämän kauas yli sairaanhoidonkin leviävän katkeruuden äärinoteeraus, vihassaan suorastaan tyylipuhdas.

Sairaanhoidon kokopäivävihaajille sitä ei voi suositella, vaikka se heille tosi mannaa olisikin, vaan pikemminkin näytteeksi niille, jotka pyrkivät selvittämään niitä näkymättömiä mutta sitäkin voimakkaampia, itseään uusilla "todisteilla" ylläpitäviä ja vahventavia tekijöitä, jotka pahasti häiritsevät kansalaisten ja sairaanhoidon, potilaitten ja sairaanhoitohenkilökunnan kommunikaatiota. "Kainulaisuus" ei todellakaan ole tuntematon ilmiö sairaanhoidon piirissä. Hoitohenkilökuntaa en tarkoita, vaikka heidän puutteensa tuhatkertaisiksi paisutettuina Kainulaisen kirjassa ilmenevätkin, vaan omaisen osuutta, kaikkia osapuolia tuhoavaa sokeaa suhtautumista, joka ei sokeudesta näöksi muutu, olipa potilaan tauti kuinka vaikea tahansa ja omaisen huolenpito kuinka uhrautuvaa tahansa.