Albumi ilmestyi Bob Dylanin 75 vuotispäivän alla toukokuussa 2016. Joukko nimekkäitä suomalaisartisteja halusi kunnioittaa yhtenä kaikkien aikojen merkittävimpänä pidettyä lauluntekijää julkaisemalla albumillisen Dylanin kappaleita suomeksi laulettuna. Levyllä mukana ovat Anssi Kela, J. Karjalainen, Paleface, Mariska, Mika Kuokkanen & Ninni Poijärvi, Jukka Gustavson, Pelle Miljoona, Eero Raittinen & Tero Pulkkinen, Aija Puurtinen & Esa Kuloniemi, Heikki Silvennoinen, Kauko Röyhkä ja Wentus Blues Band. Kaikki versiot oli nauhoitettu talven ja kevään 2016 aikana varta vasten tätä levyä varten. Osa käännösteksteistä oli nähnyt päivänvalon jo aiemmin eri versioina. Levyn housebändinä ja ymmärtääkseni myös projektin käynnistäjänä toimi Wentus Blues Band.

Myös Eero on levyttänyt samalla Jarkka Rissasen oivalla käännöstekstillä tämä laulun jo aiemmin albumille Eero Raittinen ja kansainväliset seikkeilijat. Omalla levyllään Eppu lauloi biisin yksin, nyt hän duetoi Tero Pulkkisen kanssa. Yhteislaulu ei mielestäni toimi oikein hyvin ja muutenkin tämä versio jää selvästi Eeron aiemmasta oman bändin kanssa tehdystä levytyksestä.

Kuten tribuuttilevyt yleensäkin, on tälläkin kertaa taso vaihteleva, mutta peittoaa kyllä varsin monen muun tribuutin. Tällä kertaa tietysti tributoinnin kohde asettaa riman korkeimmalle mahdolliselle tasolle. Dylanin tekstejä ei aiemmin kovin moni ole ainakaan julkaistavaksi asti kääntänyt. Toki Juicen ja Hectorin käännökset ovat monien muistissa ja yksi Juicen teksteistä avaakin levyn. Kriitikotkin kiittivät etenkin Anssi Kelan, Puurtinen & Kuloniemen, Pelle Miljoonan, sekä Mika Kuokkasen ja Ninni Poijärven esityksiä. Joista ainakin Mika ja Ninni ovat keikoillakin esittäneet Dylania ansiokkaasti. Monien artistien osalta levyn esitykset ovat hieno heittäytyminen pois omalta mukavuusalueeltaan eli normaalista tulkintatyylistään, esimerkkinä vaikka Pelle ja J.

Aikoinaan olin 70-luvulla järjestämässä erittäin suosittua Ohjelmakeskuksen Dylan-illan konserttia Tampereella. Tampereen tekun sali oli ääriään myöten täynnä. Tällä levyllä olevista Dylania tulkitsemassa oli silloin muistaakseni Jukka Gustavson. Lisäksi Dylania tulkitsivat tuolloin mm. Dave Lindholm, Hector, Tuomari Nurmio (tai silloin Hande Nurmio ei vielä käyttänyt tuota taiteilijanimeä) ja Hasse Walli. Muistaakseni Hande lauloi Dylania muutenkin keikoillaan ennen Tuomariksi muuttumistaan. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla näitäkin artisteja tällä levyllä. Dave oli ymmärtääkseni kieltäytynyt toteamalla, mestaria ei kannata mestaroida.

Kuuntele levyntekijöiden haastatteluita Radiorockille ja katso tarkemmat tiedot levystä Wentun Blues Bandin sivuilta.

Kuuntele levy Sopifystä: