Jälleen lähtee laulu soimaan...

Kolmastoista Ilovaarirock on takanapäin. Ilosaari täyttyi taas aikuisten rokkijuhlan ajaksi. Tällä kertaa mentiin kotimaisin esiintyjä voimin. No laguunilavalla taisi olla joku ulkomaan eläväkin. Lämmin auringonpaiste helli taas meitä paikalla olleita. Nyt päälavalla esiintyi kahdeksan bändiä eli jonkin verran vähemmän kuin viime vuonna. Mikä oli kyllä ihan hyvä juttu. Bändit ehtivät nyt soittamaan muutakin kuin aloitus ja lopetusbiisit.

  Tungos ei ollut ihan niin kova kuin viime vuonna. Ainakin nyt pääsi paljon helpommin liikkumaan alueella. Kovin riehakkaaseen tunnelmaan eivät bändit innostaneet yleisöä. Muska sai kyllä monet jalat tanssahtelemaan, mutta yhteislaulatus ei oikein vahvasti sujunut. Eivät tainneet kuitenkaan olla tälle yleisölle tarpeeksi tuttuja biisejä, vaikka Muska pelasi kyllä varman päälle - niin kuin tällaisilla festareilla yleensä muutkin - ja esitti tunnetuinta ohjelmistoaan muutaman tutun coverin lisäksi.

  Myös Amadeus ja Wild Willy ison diilinsä kera saivat säpinää aikaan, ainakin etummaisten rivien joukossa. Amadeuksen Tikkanen ja Willy omaavatkin laulutaidon lisäksi myös karismaa, joka tekee muusikosta myös taidokkaan esiintyjän. Scaffoldsien otteissa näkyi  esiintymisrutiinia ja ammattitaitoa ja kokemustahan olikin, joskin ei tällä kokoonpanolla taida vielä kovin runsaasti yhteisiä keikkoja olla takana. Kaseva keskittyi lauluun ja soittoon. No tuskin heiltä kukaan kovin riehakasta showta odottikaan. Yllättävän hyvin tuntui Kasevan laulut olevan ihmisten muistissa. Moni näytti ainakin hyräilevän lauluja Kasevan mukana.

  70-luku oli musiikissa vahvasti esillä Kasevan ja Muskan myötä. 60-lukua edusti oikeastaan vain Scaffolds, jonka ohjelmisto pitäytyi pääosin tuolle Ilovaarirockin perinteisesti vaalimalle vuosikymmenelle. 50-luvun tuulahduksen toi Wild Willy & Big Deal. Tosin tämänkin bändin olemus ja soitto nojaa enemmänkin 70-luvun lopun rock'a'billyn uudelleen tulon aikaiseen stailiin.

  Tulin paikalle puoli seitsemän jälkeen. Ensimmäinen bändi jäi siis kuulematta ja näkemättä. Muut päälavan esiintyjät tuli tsekattua ja myös kuvattua. Myös laguunilavan kupeessa tuli poikettua kuuntelemassa ja kuvaamassa. Tosin mielenkiintoisimmat bändit taisivat jäädä sieltä väliin. Päälavan juontajana toiminut Timosen Seppokaan ei pahemmin muistellut tämän toisen lavan annista, eikä missään näkynyt tietoja laguunin ohjelmasta. No netissä olisi ollut, mutta enpä muistanut tulostaa sitä mukaani.

Scaffolds soitti ensimmäisen keikan jo iltapäivällä Ilovaarirockin sponsorin, Carlsonin tavaratalossa.

Torilavalla Ilovaarirockiin toriyleisöä houkutteli Midnight Guitars

Laguunilavalla oltiin vähän toisenlaisissa tunnelmissa. Oheisten linkkien takaa kuvia parista esiintyjästä:
Van Hanen - The Bony Coyotes

Muska viihtyi hyvin myös backstagella.

Kaseva keräsi jo yleisön lavan eteen.

Hannu Tikkanen villitsi jälleen...

Miksauskopissa ei tällä kertaa näkynyt Karttusen Jussia, kopin vierellä kylläkin.

Muusikot olivat myös kiinnostuneita toistensa esityksistä. Montakos esiintyjää bongaat kuvasta?

Yleisö ei ihan tavattomasti riehaantunut, muttei buuaksiakaan kuultu, mitä nyt hiukan "virrenveisuun" aikaan. Jeesustelun voisikin jättää gospel-festivaaleille.

Leppäsen Joken suunnittelema tyylikäs logo

 Kolmetoista vaarirokkia on siis jo jäänyt taakse. Joka vuosi on tullut Ilosaaressa käytyä. Konsepti ei ole matkan varrella kovin paljoa muuttunut. No vierailevat bändit ovat saaneet enemmän tilaa. Ensimmäisinä vuosinahan soitettiin enemmän omin voimin. Bändit olivat siis pääosin G.O.R:n omia bändejä. Alkuaikojen piknik-tunnelma on myös väistynyt kaupallisuuden tieltä. Montaa eväskoria ei enää saarella näkynyt. Omista juomista puhumattakaan.

 Musiikillisesti tapahtumalla ei ole tainnut koskaan olla kovin kunnianhimoisia tavoitteita. Järjestäjät ovat välttäneet turhia riskejä. Ulkomaiset vieraat ovat pääosin edustaneet jäähdyttelemässä olevia 60-luvun brittipopin b-sarjan bändejä. Huippuhetkistä ovat vastanneet The Troggs ja Manfreds. Joista viime mainittu on ehdottomasti oma suosikkini. Bändi soitti erittäin ammattitaitoisesti juurevaa rytmibluesia, muutaman pop-hittinsä lisäksi. Laulusolisti Paul Jones oli myös erittäin energinen esiintyjä, vaikka on jo hyvää vauhtia lähenemässä 70 ikävuotta. Sopisi monen nuoremmankin ottaa mallia. Vahvasti plussan puolelle nostan myös viime vuonna vierailleen Ken Hensleyn.

 Pahin pohjanoteeraus on ollut Pete Best, jonka soittotaidot olivat ihan ruosteessa, jos niitä nyt suuresti on koskaan ollutkaan. Tosin ihan toiselta vuosikymmeneltä ollut bändi onnistui melko hyvin peittämään Bestin puutteet. Englannista ja varmaan myös Suomesta olisi Pete Bestiin uhratuilla rahoilla saanut monta paljon parempaakin bändiä.

 Kotimaisista bändeistä Jormas soitti erinomaisen keikan toisessa Ilovaarirockissa. Paikallisista bändeistä on aina voinut luottaa Amadeukseen. Tältä porukalta näyttää aina vaan löytyvän jostain kipinää soittamiseen. Myös Houserockersia olisi mielellään kuullut useammin. Muuten taso on ollut kovin vaihtelevaa. Kokonaisuutena taso on kyllä alkuajoista selvästi parantunut. Vaarirockin ansiota onkin se, että moni vanha soittaja on kaivanut soittopelinsä naftaliinista ja ryhtynyt taas treenaamaan. Tämä on varmaan tuonut hyvää mieltä soittajalle itselleen. Moni on tullut myös Ilosaareen kuulemaan vanhojen kavereiden soittoa. Mielestäni tämä elementti on syytä säilyttää jatkossakin. Kyllä siitä on tullut jo olennainen osa Ilovaaria.

 Toimittaja Hannu Jarva vaati Karjalaisessa Ilovaarilta uudistumista. Jos oikein ymmärsin hänen ajatuksiaan, uudistuminen tarkoitti rokkiin painottumista ja siirtymistä 60-luvulta lähemmäksi tätä päivää. Jää vähän epäselväksi mikä Jarvan mielestä on rokkia. Kaseva sitä ei ainakaan ole ja kovaa täytyy soittaa olivat kirjoituksessa mainitut kriteerit.

 Mikään konsepti ei toimi ikuisesti. Jossain vaiheessa kyllästyminen aina tulee. Joko yleisö hylkää tapahtuman tai järjestäjien into lopahtaa. Uudistua siis minunkin mielestäni pitää. Suunnasta olen Jarvan kanssa kyllä hiukan eri mieltä. En tulkitse rockin käsitettä ilmeisestikään yhtä tiukasti kuin Jarva. Eikä minusta loppujen lopuksi ole tärkeää se mitä genreä musa on. Kunhan se on hyvin esitettyä ja kuulijan tuntoja jotenkin koskettavaa. Nyt lomalla on tullut kuunneltua esim. James Brownia, Junnu Vainiota, Jorma Kääriäistä, Vuokko Hovattaa, Eric Claptonia. Kovasti olen tykännyt kaikista. En myöskään tuijottaisi kovin tarkoin vuosikymmeniin. Kaikkina vuosikymmeninä on tehty hyvää musaa. Eikä se soittajien ikäkään aina ratkaise. On tietysti lauluja, jotka vaativat uskottavaan tulkintaa hiukan elämänkokemusta.

 Mielestäni musiikin tarjontaa pitäisi siis monipuolistaa. Hyvä esimerkkihän löytyy läheltä - Ilosaarirock. Tämän vuoden tarjonnasta ei läheskään kaikki varmaan mahdun Jarvan rock-määritteen sisään. Mutta rock-sana tapahtuman nimessä on ja 21000 immeistä osti silti lipun etukäteen. Näin jälkeenpäin totesin itsekin, että mielenkiintoisempaa tarjontaa olisi löytynyt laululavan suunnalta kuin Ilosaaresta. Olisihan Ilosaarirockin esiintyjistä moni voinut yhtä hyvin soittaa Ilovaarirockissa, esimerkiksi Tuomari Nurmio, Kauko Röyhkä, Pelle Miljoona, Ismo Alanko, M.A & Pedro, Kari Peitsamo. Miksei myös joku soulia soittava ja laulava Tuomo.

 Voisiko jatkossa päälavan osalta rimaa nostaa ja ottaa käyttöön kakkoslavan, jossa voisi olla "omien bändien" lisäksi hiukan yllättävämpiäkin ja pienempää yleisön osaa kiinnostavia esiintyjiä? Nythän toisena lavana on ollut laguunilava, mutta sen edustalle ei kovin paljon väkeä mahdu.

 Hyvä konsti selvittää miten kannattaa uudistua on kysyä yleisöltä mitä he haluavat. Tällaisen kyselynhän voisi toteuttaa vaikka Ilovaarirockin nettisivujen kautta.

 Sitäkin voisi tietysti miettiä kenelle tilaisuus suunnataan. Nyt lipunmyynnin painopiste on muuttunut avoimesta myynnistä yrityksiin ja työpaikkaporukoihin. Kun Ilosaarirockin kohderyhmä selvästi on nuoriso ja lapsillekin on jo oma Vekararokkinsa, on minusta syytä edelleen suunnata vaarirokki meille vähän varttuneimmille.

 Myöskin esitysten visuaaliseen puoleen olisi hyvä panostaa. Wild Willy (ja toki jotkut muutkin) oli tämän jo huomioinutkin. Suurin osa soittajista sen sijaan esiintyi nyt ja aiemminkin hyvin totisella otteella. Yksi bändi tyytyi soittamaan istualtaan. Onko tällaisen ryhmän paikka päälavalla? En nyt tarkoita, että kaikkien pitäisi klovneiksi heittäytyä, mutta kyllä kansanvillitsijöitä tällaisella festivaalilla tarvitaan.

 Omat realiteettinsa tietysti asettaa resurssit eli henkilöt, jotka järjestelyt hoitavat, sekä raha. Ymmärtääkseni tapahtuma rakennetaan pääosin vapaaehtoisvoimin. Pääsylipun hinta on taas pyritty pitämään varsin kohtuullisena. Enkä sitä ole kuullut kenenkään moittivan.