Kuvia Ilovaarirockista 2008
Katso myös kuvia vuoden vuosien 2007, 2006 ja 2005 Ilovaarirockista.

Kuvia K.W.Blomqvist Memorial Concert -tapahtumasta

Eeki Mantere - Muusikko ja humoristi on poissa

Pääkirjoitus -  Yhteystiedot - Etsi

Tervetuloa Ramin musiikki sivuille. Näillä sivuilla on välähdyksiä suomalaiseen kevyen musiikin historiaan ja nykypäivään. Mitä on suomalainen musiikki? Musiikkihan ei tunne rajoja sanotaan usein. Onko yleensä olemassa "suomalaista" musiikkia.  Olemmehan imeneet musiikillisia vaikutteita suunnasta jos toisestakin. Slaavilaiset mollisoinnut, saksalaiset slaagerit, Italialaiset siirappisävelmät muun muassa ovat lyöneet oman leimansa suomalaiseen musiikkiin siinä kuin monet kaukaisemmatkin soinnut. Suurin vaikutus on oman elinaikani musiikkiin on kuitenkin ollut amerikkalaisella rytmimusiikilla.

PÄÄKIRJOITUS
ELI LYHYT KATSAUS SUOMALAISEN KEVYEN MUSIIKIN HISTORIAAN KAHDELLA SILMÄLLÄ JA KORVALLA KOETTUNA 

Vuonna 1926 Helsingin eteläsatamaan rantautunut matkustajalaiva Andania toi mukanaan joukon amerikkalaisia jazz-muusikoita. Mukana olivat amerikansuomalaiset saksofonisti Willfred "Tommy" Tuomikoski ja kitaristi Leo Adamson. He toivat mukanaan uuden tempon, joka hämmästytti aikansa suomalaismuusikoita. Toivo Kärki, Malmsténin veljekset, Dallapé orkesteri ja moni muu löysi uuden musiikin maailman. Tuolloin levyt olivat vielä hyvin harvinaisia ja radiossa ei kevyttä musiikkia juuri soitettu. Tuomikoski jäi Suomeen useiksi vuosiksi ja juurrutti jazzin sykkeen tänne isiensä maille. Andanian nostattamat laineet ovat läpi vuosikymmenten antaneet merkittävän leimansa suomalaiseen musiikkiin.

Sotien jälkeisessä Suomessa viihteellä ja siis myös musiikilla oli suuri kysyntä. Monet sodan aikaiset rintamien viihdyttäjät jatkoivat viihdyttäjän uraansa myös rauhan tultua. Tapio Rautavaaran, Reino Helismaan, Toivo Kärjen ja muiden suurten viihdyttäjien myötä alkoivat suomalaisen iskelmän suurimmat vuodet. 50-luvulla maa vaurastui ja sen myötä myös äänilevyjen myynti kasvoi ja tanssit ja muut musiikkitilaisuudet vetivät väkeä runsain mitoin ympäri maata.  Vuosikymmenen ehdoton ykkösnimi oli tietysti Olavi Virta.

1950 -luvun puolivälissä amerikasta vyöryi mustan musiikin perinteistä syntynyt uusi kiivasrytminen musiikki - rock'n'roll- ympäri maailmaa nuoren Mephisiläisen autonkuljettajan Elvis Presleyn johdolla. Rock'n'rollia tekivät toki monet lahjakkaat mustat muusikotkin, Chuck Berry ja Little Richard etunenässä, mutta Elvis teki siitä suuren valkoisen yleisön musiikkia. Suomessa rock'n'roll ei saavuttanut vielä 50-luvulla kovin suurta suosiota. Se jäi lähinnä joidenkin suurimpien kaupunkien nuorison suosimaksi. Rokkia ei 50-luvun Suomessa paljoa levytetty ja ne harvat tehdytkin levytyksetkin tehtiin pääosin iskelmätähtien toimesta iskelmiksi sovitettuna ja vanhojen jazzia diggaavien studiomuusikkojen soittamina.

Vasta 60-luvun alun lyhytaikaisen ratalankaboomin myötä uusi nuori muusikkopolvikin pääsi laajemmin levyttämään ja esiintymään. Omia kappaleita nuo bändit eivät juuri tehneet. Levytetyt kappaleet olivat pääosin kansanlauluja ja vahoja iskelmiä uudesti sovitettuina. Tämä oli kuitenkin selvä murrosvaihe. Uusi muusikkopolvi astui esiin. Helposti se ei kuitenkaan käynyt. Musiikki Fazerille levymoguliksi päätynyt Toivo Kärki vastusteli kovasti näitä uusia bändejä. Hänen mukaansa ne soittivat useimmiten huonosti ja yksitoikkoisesti. Kärjen mielestä kunnon ammattilaiset pystyivät parempaan. Kärki saattoi olla oikeassakin, mutta hän unohti ettei musiikin tekeminen riipu yksin soittotaidosta. Fazerin tuottaja Osmo Ruuskanen kuitenkin uskoi nuoriin soittajiin ja päästi heitä levyttämään. The Soundsien johdolla nuoret bändit kepittivätkin puhtaasti vanhan kaartin. Lopulta Kärkikin joutui myöntämään olleensa väärässä, mutta se ei Kärkeä paljon haitannut. Rautalangan rinnalla tango nousi ennen näkemättömään suosioon ja Kärjeltähän tangoja syntyi kuin liukuhihnalta.

Pian kuitenkin aloittivat brittiläiset bändit varsinaisen maanvyörymän musiikissa. Nämä brittibändit olivat kuunnelleet tarkkaan 50-luvun amerikkalaisia rock'n'roll ja rhythm'n blues levytyksiä. Ensimmäisillä levyillään he esittivätkin useita covereita näistä vanhoista suosikeistaan. Bändeissä oli kuitenkin lahjakkaita uusia lauluntekijöitä. Parivaljakko John Lennon ja Paul McCartney tehtaili The Beatles yhtyeelle toinen toisensa jälkeen upeampia lauluja. The Beatles mullistikin täysin nuorisomusiikin ja siinä sivussa koko nuorisokultturin ja melkolailla maailmaa muutenkin. Itsekin kiinnostuin musiikista nimenomaan Beatlesien innoittamana. Suomalaisessa musiikissa Beatlesien vaikutus oli myös hyvin suuri. Rautalankabändit ryhtyivät täälläkin esittämään laulettua beat-musiikkia ja syntyi valtava määrä uusia nuoria bändejä ja artisteja. Nuorisomusiikkia nuorille alkoivat esittää heidän ikäisensä nuoret. Musiikkikoneisto oli 60-luvulla kuitenkin tiukasti vanhan polven musiikkimiesten halussa ja uudet bändit ja artistit eivät päässeet juuri levyttämään omaa tai itse valitsemaansa musiikkia. Levytysbiisit olivat pääosin tuottajien valitsemia käännösversioita ulkomaisista hiteistä. Suurimmalta osin pop-iskelmää. Keikoilla kuultiin kuitenkin varsin monenlaista musiikkia. Nyt rock'n'rolliakin soitettiin huomattavasti enemmän kuin 50-luvulla. Omia biisejä ei monillakaan bändeillä kuitenkaan vielä ollut, vaan pääosa ohjelmistosta oli covereita. 60-luvun suuria nimiä olivat kuitenkin artistit Dannyn johdolla sekä suomalainen tango.

60-luvulla television katselualue laajeni koko Suomen alueelle. Vaikka televisio ei varsinkaan nuorisomusiikkia paljoa tarjonnutkaan, tarjosi kuitenkin monenlaista muuta viihdettä. Television vaikutukset näkyivät pian esiintymispaikoilla yleisömäärien vähentymisenä. Osaltaan tansipaikkojen vähenemistä kiihdytti voimakas muuttoaalto maalta kaupunkeihin ja lahden taakse Ruotsiin. Toukokuun alussa 1963 radiossa käynnistynyt Sävelradio toi kuitenkin kevyen musiikin moninaisen kirjon koko kansan ulottuville. Nyt myös nuorten suosimaa musiikkia saattoi kuulla radiosta. Omalla kohdallanikin Sävelradio oli pääasiallinen musiikin nautintaväline. Sävelradion antia äänitin isäni ostamalla Philips-kelanauhurilla.

Suuri murros suomalaisessa musiikissa sai alkunsa vuonna 1966. Samoihin aikoihin, kun Olavi Virta vieraili viimeistä kertaa levystudiossa päättämässä vertaansa vailla olevaa levytysuraansa, perustivat Otto Donner, Christian Schwindt ja Atte Blom Love Records levy-yhtiön. 60-luvulla yhtiön vaikutus tosin oli vielä melko vähäistä. Sen avulla pääsivät levyttämään monet sellaiset bändit ja artistit, jotka tuskin muuten olisivat koskaan saaneet levyttää. Loven uskalias ja kokeileva linja antoi tilaisuuden monille muusikoille levyttää juuri sitä mitä he haluasivatkin. Loven motoksi olisikin käynyt yhtiön vuonna 1970 julkaistussa esitteessä oleva maininta "Jokaisella jolla on jotain järjellistä sanottavana, laulettavana tai soitettavana täytyy olla mahdollisuus tehdä ilman että hänen on puristauduttava teennäisiin kaavoihin siitä mitä levyn pitää sisältää". Love nosti esiin uusia suomalaisen musiikin muovaajia kuten Kaj Chydenius ja M.A.Numminen. Monet erinomaiset ja kansainvälistäkin menestystä saaneet bändit kuten Hurriganes, Wigwam ja Tasavallan Presidentti nousivat suosioon Loven siipien suojasta. Dave Lindhomin ja Juice Leskisen kaltaiset lauluntekijätkään tuskin olisivat päässeet esiin ilman Lovea. Myös suomalaiseen musiikkiin lähtemättömät jäljet jättäneitä artisteja kuului Loven talliin. Näistä merkittävin oli eittämättä Rauli Badding Somerjoki. Badding yhdisteli mestarillisesti erilaisia musiikkisuuntia ja tyylejä. Hän tulkitsi herkällä äänellään suvereenisti yhtälailla amerikkalaista rock'n'rollia, slaavilaisia melodioita tai suomalaista humppaa. Esittipä Rauli Somerjoki mitä tahansa, aina hänen tulkintasa kuullosti kovin suomalaiselta. Badding oli myös 70-luvun alun rock'n'roll -revivalin suuria tähtiä Jussi & The Boysin ja Hurriganesin ohella. Vasta tuolloin -20 vuotta syntymänsä jälkeen- rock'n'rollista tuli Suomessakin suurten massojen musiikkia.

Menestysartistien ja bändien ohella erilaisten vähemmistökulttuurien musiikki pääsi esille Loven kautta. Yhtiö julkaisi menestyslevyjen tuotoilla huomattavan määrän musiikkia, jolla ei ollut kaupallisen menestyksen edellytyksiä. Scandian ja myöhemmin Fazerin tuottaja Jaakko Salo totesikin "Siellä oli kaikki nää levyt, jotka Fazer ja Scandia olivat torjuneet sanomalla, ei me tommosta tehdä". Vähin erin Loven esimerkki pakotti myös vanhat levy-yhtiöt muuttumaan. Myös ne joutuivat monipuolistamaan tuotantoaan. Loven menestys synnytti myös muita uusia yrittäjiä alalle. 70-luvun suomalaisen musiikin merkittävin nimi olikin Love Records. Jos 60-luvulla nuoret muusikot olivat päässeet soittamaan sellaista musiikkia josta itse pitivät, pääsivät he nyt soittamaan itse tekemäänsä musiikkia. Ja siinä oli todella suuri ero.

Viinylilevyjen rinnalle musiikin julkaisuformaattina nousi 70-luvun alussa c-kasetti. Kasettiformaatteja oli alkuun liikkeellä muitakin, mutta c-kasetti vakiinnutti pian asemansa. Kasettiformaatti lisäsi äänitteiden myyntiä, olihan niitä kasettimuodossa tarjolla monissa sellaisissa paikoissa, joissa vinyylilevyjä ei voinut aiemmin kuvitellakaan myytävän. Lisäksi kasettisoittimet sopivat levysoittimia paremmin joka miehen käyttöön paikassa kuin paikassa. Kun 60-luvulla oli myyty pääosin parin kappaleen singlelevyjä, yleistyivät Suomessakin 70-luvulla LP ja c-kasetti muodossa julkaistut albumit. 60-luvulla harvat albumit olivat olleet pääosin kokoelmia aikaisemmin singleillä julkaistuista kappaleista. Nyt albumit sisälsivät ihan uutta materiaalia ja sinkkuja julkaistiin lähinnä albumien myynnin edistämiseksi.

70-luvulle leimaa antavaa olivat myös progebändit, jotka hiovat musiikkiaan kohti täydellisyyksiä. Sille olivat tyypillisiä pitkät ja polveilevat soolot, joissa muusikot voivat näyttää kaiken osaamisensa. 70-luvun loppupuolella syntyi tämän vastapainoksi punk-musiikki. Punkkarit kilpailivat pikemminkin siitä kuka osaisi huonoiten soittaa. Eppu Normaalissakin instrumentit jaettiin Martti Syrjän eräässä radiohaastattelussa kertoman mukaan niin, että kukin sai soitettavakseen sen instrumentin jota vähiten osasi soittaa. No nopeasti punk-banditkin oppivat soittamaan ja joitakin heistäkin on jäänyt elämään suomalaisen musiikin historiaan. Punkkia alettiin pian kutsua uudeksi aalloksi ja melkoinen aalto se olikin. Se lakaisi kerralla progemuusikot ja monet muut vanhat hämyt pois alalta tai työttömyyskortistoon. Tuon uuden aallon nimistä Pelle Miljoona ja Tuomari Nurmio ovat Eppujen ohella jääneet kestäviksi tekijöiksi suomalaiseen musiikkiin. Eppu Normaalista kehittyi kaikkien aikojen suosituin suomalaisbändi, ainakin levymyynnin perusteella. Kiistatta heitä voidaan pitää Dingon ohella 80-luvun suurina niminä. Dingohan oli ilmiönä ainutlaatuinen suomalaisessa musiikkihistoriassa. Vastaavanlaista hysteriaa ei mikään bändi tai artisti ole aiemmin aikaan saanut, eikä sen jälkeenkään. Dingon menestyksekäs ura oli kuitenkin vain muutaman vuoden mittainen, sen sijaan Eppujen suosio on jatkunut vankkana myös 90-luvun puolella.

Uusi aalto aktivoi nuorisoa myös muuten. Taloja vallattiin nuorison asunnoiksi ja harrastetiloiksi eripuolilla maata ja perustettiin elävän musiikin yhdistyksiä. Nämä yhdistykset järjestivätkin monelaista toimintaa ja esiintymismahdollisuuksia lukuisille uusille ja myös vanhemmillekin artisteille ja bändille. Näin nämä elmut lähensivät myös punk-sukupolvea ja heidän hämyiksi ristimiään vanhempia muusikkopolvea. 80-luku mullisti myös radiotoimintaa. Paikallisradioita perustettiin ympäri maata ja niiden pääasiallinen ohjelmatoiminnaksi muodostuivat erilaiset musiikkiohjelmat. Yleisradio vastasi haasteeseen omalla kanavauusistuksellaan. Sen  tuloksena syntyi vanhojen Rock-radio ohjelmien tilalle Radiomafia. Iskelmämusiikki puolestaan siirtyi Radio Suomen kanavalle.

Eppujen ja Dingon menestys horjutti pahoin myös suomalaisen iskelmän asemaa. 80-luvulla uuden nousun tehnyt Rauli Somerjoki ja häntä säestäneen Agents yhtyeen seuraava solisti Topi Sorsakoski horjuttivat rockin ja iskelmän raja-aitoja ja toivat iskelmämusiikille runsaasti uusia nuoria kuuntelijoita. Sorsakoski oli kuin syntynyt tanssilavoille ja hänen äänestään huokui tanssilavojen hämyinen tunnelma. Agentsien kitaravirtuoosi Esa Pulliainen on perinnetietoinen tyylitaituri, jonka loihtimat soundit ovat vetäneet ennätysyleisöjä suomalaisille tanssipaikoille solistivaihdoksista huolimatta. Agentsien innoittamina on syntynyt lukuisa joukko muitakin rautalankapohjaisia tanssiorkestereita.

Myös perinteinen iskelmä on 90-luvulla noussut uusien menestysartistien myötä uuteen kukoistukseen. Joel Hallikainen ja Jari Sillanpää ovat nousseet ainakin hetkillisesti todelliseen megasuosioon. Toki moni vanha tekijäkin on säilyttänyt asemansa. Tapani Kansa veti ensimmäisenä kotimaisena artistina omalla konsertillaan Hartwall Areenalle täyden katsomon 30-vuotisjuhlakonsertissaan. Reijo Taipale on myynyt levyjä ja rahastanut keikoillaan 90-luvulla enemmän kuin koskaan aiemmin. Iskelmä on tietysti myös nykyaikaistunut ja saanut uuden tyyppisiä tulkitsijoita. Kaija Koo on miehensä Markku Impiön kanssa loihtimallaan musiikilla purrut etenkin nuoriin aikuisiin. Rock-musiikin ja iskelmän raja on muodostunut häilyväksi. J.Karjalaisen tuotantoakin voisi yhtä hyvin sanoa pop-iskelmäksi kuin rokiksi. Yleisradion vanhat rock-toimittajat ja osin ohjelmatkin ovat pikkuhiljaa siirtyneet Radiomafiasta Radio Suomen puolelle. Rock on siis aikuistunut.

Nuorisomusiikki on monipuolistunut. Enää ei ole selvää päätrendiä. Sen sijaan on monenlaisia tyylisuuntia, joilla on selkeästi omat kuulijansa. Apulannan johdolla uudet punk-ryhmät ovat nousseet täyttämään aikuistuneiden esipunkkareiden jättämää aukkoa. Jo 70-luvulla alkaneella Heavy-kultturilla on omat vankat kannattajansa. Aikakoneen ja Nylon Beatin tanssipop on kaukana näistä. Lisäksi 90-lukuun on sisältynyt tecnoa ja kaikkea muuta, josta tällainen vanha pieru ei enää paljoa ymmärrä.

90-luvulla cd-levyt lopullisesti syrjäyttivät vinyylit. Cd-levyjen myötä 90-luvusta tuli nostalgian vuosikymmen. Vanhoja jo saavuttamattomissa olleita äänilevyjä on julkaistu uudelleen cd-formaatissa niin, että monien vuosikymmenentenkin takaisten artistien ja bändien koko tuotanto on ollut uudelleen saatavissa. Myös erilaisten nostalgiakokoelmien ja sarjojen myyntiluvut ovat todella suuria. Kansainväliset levy-yhtiöt ovat tunkeutuneet voimallisesti Suomeen. Warner on kaapannut valtaosan vanhasta suomalaisesta äänitetuotannosta. Toisaalta tekniikan kehittymisen myötä kynnys äänilevyjen tekemiseen on madaltunut. Ei tarvita enää mahdottoman kalliita ja hienoja laittaita levyjen tekemiseen. Tämän myötä vanhojen kadonneiden levy-yhtiöiden tilalle on syntynyt ja syntyy jatkuvasti uusia pieniä yhtiötä. Levy-yhtiöitä onkin nyt Suomessa enemmän kun koskaan. Sen lisäksi omakustanne levyjä väsätään jatkuvasti ympäri maata. Markkinat ovat kuitenkin aika vankasti keskittyneet muutaman suuren yhtiön käsiin. Tosin niiden markkinoista lohkaisee kokoajan suuremman osan alati paisuva piraattituonti. Vielä suuremmaksi uhkaksi äänilevyteollisuudelle näyttää kuitenkin muodostuvan Internetin avulla tapahtuva musiikin levitys. Tulevaisuudessa äänilevyformaatti onkin vaarassa kadota kokonaan.

Edellä sanottu olkoon johdanto näiden sivujeni sisällölle. Siis tarkoituksenani on esitellä näillä sivuilla suomalaista musiikia ja sen tekijöitä. Niin, alussa heitin kysymyksen: mitä on suomalainen musiikki? Suomalaisten tekemää ja/tai esittämää musiikkia.Tarvitseeko sitä sen hienommin määritellä. En myöskään näe tarvetta hirveästi lokeroida musiikkia. Kaikessa musiikissahan on jotain hyvää, kuulijan mielessähän se kulloisellakin kuuntelukerralla assosioituu mikä hyvältä tuntuu. Itse en voinut nuorena miehenä sietää tangoja ja valsseja sun muita aikuisten biisejä. Nyt kuuntelen Olavi Virran vuonna 1963 äänitettyä tulkintaa hänen omasta laulustaan Yö kerran unhoa annoit, enkä voi paljon upeampaa esitystä kuvitella. Kyse ei ole yksin laulusta tai laulajasta. Virta levytti laulun kaksi kertaa aiemminkin, eivätkä ne esitykset suuresti säväytä. Tämän levytyksen aikaan Virta oli parhaat suosion päivänsä ohittanut ja jo monia kolhuja saanut. Elämän tilanne on ilmeisesti tuonut uuden merkityksen hänen nuorena miehenä kirjoittamaansa tekstiin. Eletty elämä on myös tuonut uusia sävyjä Virran lauluun. Esitys on todella vaivatonta, laulu vie laulajaansa tai päinvastoin. Jaakko Salon sovitus ja hänen johtamansa orkesteri tukevat tyylikkäästi Virran tulkintaa. Kaikki palaset ovat siis loksahtaneet kohdalleen. Muistan vielä kun kuulin tämän esityksen ensimmäisen kerran tai kuuntelin. Se tapahtui joskus 70-luvun lopulla. Olin sen varmaan kuullut aiemminkin, mutten osannut kuunnella. Vaati itseltänikin paljon elettyä elämää ennekuin pystyin kuulemaan esityksen hienouden.

Eero ja Jussi & The Boys * Eero Raittinen * Jussi Raittinen * Pepe Willberg * Divarien helmiä * Levydivarit * Musalinkit * Elvis linkit * Ostan levyjä * Rami

Älä kopioi toisten tekemiä sivuja tai sivujen sisältämää materiaalia. Älä siis tätäkään sivua. Jos sivuni kiinnostaa sinua, voit kopioimisen sijasta vapaasti linkittää sen.

Sivut toimivat ainakin MS Interner Explorer (versio 5.0 tai uudempi), Opera (versio 5.0 tai uudempi), Firefox (Versio 2.0 tai uudempi) selaimilla ja ne ovat parhaimmillaan 800 x 600 koossa. Jos selaimesi tukee kehyksien käyttöä, eikä sivun vasemmassa laidassa ole mustaa menupalkkia, klikkaa tästä.

© 1999-2009

Käytentejä sivulla: 14.7.1998 jälkeen