Pannusoittajan kultaiset ohjeet. Noudattamalla näitä olet tosi pannunsoittaja ja bändisi voi hyvin! Ari Viitanen Myöhästy aina harjoituksista, ettet joudu roudaamaan mitään. Älä ota soitintasi esille ennen kuin joku sitä sinulta henkilökohtaisesti pyytää. Älä käytä omia soittokapuloita ja pyri hävittämään kaikkien muidenkin soittokapulat (esim. kanniskelemalla niitä ympäri harjoitussalia, jonka jälkeen tökkäät ne johonkin). Kierrä tenoribassonuijien pallot irti liimauksesta! Aloita harjoitus etsimällä epävireisiä tai edes siriseviä ääniä pannustasi ja esittele niitä muillekin koko harjoituksen ajan. Kerro kuinka ikävä on soittaa epävireisellä, sirisevällä pannulla. Sano: "Mulla ei oo nuottitelinettä!" Älä vaivaudu itse etsimään, vaikka tiedätkin, missä niitä todennäköisesti on. Älä opettele avaamaan normaalia (aika kamalaa) metallinuottitelinettä, vaan vääntele se solmuun äänekkästi valitellen ja ähkien. Jätä sormi väliin ja kiljaise! (Muista myös valittaa pannutelineen korkeudesta ja säätöruuvien kireydestä tai löysyydestä). Jos jostain syystä olet saanut nuottitelineen pystyyn ja nuotit siihen, niin pudota hetken päästä kaikki nuotit pitkin lattiaa. Vielä parempi on, jos saat naapurisi kansion putoamaan kesken esitystä (hiljaisessa kohdassa) siten, että kaikki nuotit leviävät ympäri soittopaikkaa (ja ulkona tuuli vie ne). Pidä myös huoli siitä, että pannut ja/tai nuottiteline hipovat toisiaan niin, että kuuluu mukavaa särinää. Hukkaa nuotit AINA. Käytä pieniä, ryppyisiä lappuja, joita on mukava unohdella taskuihin ennen pesukoneeseen laittamista. "Mä jätin mun nuottilapun viimeks tänne, mutt nyt joku on OTTANU sen! Tai vielä paremmin: "Se oli irrallaan täällä kansion välissä". Jos olet soittaja ja sinulta puuttuvat nuotit, älä kerro sitä ennen kuin kappaletta on soitettu jo muutaman kerran tai ainakin yli puolenvälin. Jos taas johdat bändiä, sano seuraavan soitettavan kappaleen nimi tai tahdin numero mahdollisimman epäselvästi. Katso kaukaisuuteen, mutise jotain ja ala laskea. Jos suurin osa bändiläisistä arvaa, mistä kappaleesta tai kohdasta on kyse, kiirehdi käyntiinlaskemistasi siten, etteivät basistit missään tapauksessa ehdi mukaan. Käyntiinlaskussa on tärkeää, että TEMPO ELÄÄ! Vielä tehokkaampaa on muuttaa tempoa muutaman tahdin jälkeen ja mahdollisimman epämusikaalisesti ja huomiota herättävästi. Valita aina ja kaikesta (harjoituksissa, matkalla, konsertissa, yhteisissä palavereissa, siis AINA!) On kuuma, on kylmä, päätä särkee, väsyttää, ei ole kivaa, on jano, valo häikäisee, on liian pimeää, rummut soittaa liian kovaa, tai bassorumpu ei kuulu, lehmänkello on liian kovaa ja kohta liian hiljaa. Parasta on valittaa sellaisista asioista, joihin ei mitenkään voi vaikuttaa. Kun sanotaan ohjeita tai sovitaan yhteisistä asioista, ÄLÄ KUUNTELE! Kun näytetään merkkejä, katso muualle! Unohda aina JOTAIN! Paita on pyykissä tai toisessa kaupungissa, se oli vielä ihan märkä, kun lähdit. Se kai jäi viimeks bussiin tai sinne takahuoneeseen. Ja jos bändilläsi on erilaisia esiintymisasuja, OTA AINA ERILAINEN KUIN SE, MISTÄ ON SOVITTU! Jos olet ollut kalassa, nuohoamassa, maalaamassa tai sikolättiä siivoamassa, älä turhaan putsaa itseäsi. Ole uniikki, keikka on keikka! On mukava unohdella kaikkea mahdollista. Aina voit sanoa:"Ei mulle ole kerrottu mitään!" Pidä huoli siitä, että kaikki tietävät miten suuria uhrauksia olet tehnyt, että voit soittaa bändissä. Moni tärkeä ja mukava meno on saanut jäädä, kun on PITÄNYT tulla harjoituksiin. Mutta sinua tarvitaan, koska ilman sinua koko sektio ja koko bändi olisi aivan pulassa. Puhu aina soittamisen lopettamisesta ja bändistä eroamisesta, mutta älä missään tapauksessa lähde pois. Pidä sen sijaan huoli siitä, ettet millään voi osallistua kaikkiin keikkoihin, valitse vain parhaat (kuten esim. ulkomaanmatkat tai festivaalit joilla voit KATSELLA JA KUUNNELLA suosikkiesiintyjiäsi. Muista silloin valittaa siitä, että oma esiintymisesi menee päällekkäin suosikkiesiintyjäsi kanssa). On kehittävää keksiä hyviä esteitä, miksi et pääse jollekin keikalle tai harjoituksiin, esim. mummo vaatii sinua taas pelaamaan kansaan golfia. (Toki on IHAN OIKEITAKIN SYITÄ OLLA POIS!) Jos nyt kuitenkin joskus jostain syystä sattuu niin, että olet keikalla, käytä paljon TAAS-sanaa ja lataa siihen kaikki turhautuneisuus minkä voit. Tämä on tehokasta varsinkin silloin, kun bändissä on soittajia, joille keikka on ensimmäisiä ja siksi suuri elämys. Yritä pilata tunnelma kertomalla, kuinka toissa vuonna oli tosi nastaa, mutta "tääkin festari on mennyt ihan pilalle!" Kun laaditaan konserttiohjelmaa, sano jokaisen kappaleen kohdalla. "Ei sitä!" Jos käytät punottuja soittopalikoita, varmista, että se on niin löysä, että se aukeaa kesken pisintä kappaletta (äläkä missään nimessä pidä varakapulaa saatavilla!) Älä opettele itse punomaan kumia, vaan nosta tikku pystyyn ja ota kasvoillesi säälittävin ilme, jonka osaat ja näytä tikkua henkilölle, joka osaa punoksen. Muistathan taas välillä soittaa sitä epävirestä ja sirisevää ääntä. Älä sano mitään, puista päätäsi ja toivottavasti olet saanut kaverisikin puistamaan päätänsä. Eräs tärkeimmistä ohjestä on tässä: Kun kappalessa on vaikea ja nopea juoksutus, ÄLÄ OPETTELE sitä. Pyri sijoittumaan sellaisen soittajan viereen, joka osaa vaikean kohdan. Juuri ennen esitystä soitat muutaman ensimmäisen äänen vaikeasta kohdasta ja puistat päätäsi. Pyydä vieressä olijaa soittamaan kovaa tuossa nimenomaisessa kohdassa. Esityksessä sitten soitat kaksi ensimmäistä ääntä ja sekoat ja hymyilet sille toiselle bändikaverillesi, joka ei myöskään osaa tuota kohtaa. Tarkkaile kelloasi. Ravistele sitä. Kysy: "Onks kello tosiaan noin paljon?" Ihmettele! Kun soitatte kappaleita joita johdetaan, pyydä kapellimestaria näyttämään selvemmin. Kun hän sitten näyttää selvemmin, älä katso sinne päinkään! Älä kuuntele, mitä muut soittaa, pidä oma temposi ja volyymisi ja tulkintatapasi. Jos sovituksiin tehdään muutoksia, unohda ne ja soita vanhalla tavalla, koska nuotissa lukee niin. Kerro myöskin siitä hyvästä sovituksesta, joka sinulla tästä samasta kappaleesta on eräällä levyllä, joka on kaiken lisäksi erityisen harvinainen julkaisu. Parantele sovituksia keksimällä omia juttuja ja riffejä ennen kaikkea taukojen paikoille. Soita koko ajan. Tee todellakin kaikkien aikojen bepop-out-of-scale-out-of-style-riffi joka paikkaan vaikkei se edes olisi mahdollista. Soita matemaattisesti oikein, unohda svengi! Siis vielä kerran: soita KOKO ajan, ihan pienimmälläkin tauolla harjoituksissa. Ja kun soitat, soita kovaa ja mieluiten LYÖMÄSOITTIMIA (ei siis välttämättä pannuja). Jos kappaleessa on jotain epäselvää, paras aika kysymyksille on silloin kun sitä jo lasketaan käyntiin (esim. viimeisen nelosen puolikkaalla) Alita tavaroiden pakkaaminen vähintään 15 min ennen harjoituksen päättymistä. Sano että "ihan oikeesti, mun täytyis jo olla lähteny!" Jätä kuitenkin kaikki vehkeet levälleen, paitsi soittokepit, jotka piilotat siten, että seuraavalla kerralla voit taas aloitta kohdasta 1. Jos pitäisi tyhjätä näyttämö ja/tai pakata bussi, huolehdi siitä, että tapaat vanhan ystävän, jonka kanssa juttelet ja annat muille tilaisuuden kantaa soittimet pois. Puhu ainakin kännykkään ja raahaa vaivautuneesti jotakin pientä vapaalla kädelläsi. Keikallakin voit soveltaa kohtaa 1. Esityksen ja aploodien aikana näytä hapanta naamaa! Heti soitettuasi viimeisen nuotin ala pakata. Sulje kansiosi ripeästi ja suurieleisesti. Ota pannu telineestä ja laita se heti koteloon niin, että samalla pyllistät yleisölle! Yritä haastaa riitaa kaikkien kanssa. Jos sinua harmittaa, yritä saada muutkin masentuneiksi. Kerro kaikille ikäviä asioita soittajakavereistasi. Juoruile! Unohda huumori, voi huonosti ja ole ikävä ihminen. Älä hymyile KOSKAAN! JA MUISTA AINA, ETTÄ STEELBANDISSÄ SOITTAMINEN JA ESIINTYMINEN ON IKÄVÄ VELVOLLISUUS. KAIKKI TOKI OSAAVAT SOITTAA, MUTTA VAIN SINUN ON PAKKO! JA IHAN VAAN MUITTEN TAKIA! Lue näitä kultaisia ohjeita usein, noudata niitä ja keksi uusia ikäviä juttuja tähän listaan. Toivon sinulle kultaisia hetkiä ihanan pannunsoittoharrastuksesi parissa!