Noctuidae

Cuculliinae

Cucullia argentea (Hufnagel, 1766)

Elintavat

Laji elää kuivilla ja lämpimillä hiekkakentillä, hiekkavalleilla (esim. vanhat linnoitukset), sekä teiden penkereillä. Valitettavasti nykyisin uusien teiden leveät hiekkaluiskat peitetään usein mullalla kasvamaan nurmikkoa. Toukka elää vain ketomarunalla, Artemisia campestris, ja koteloituu hiekan sisään hyvin tiiviiseen ja kovaan kotelokoppaan. Kotelo talvehtii. Aikuinen lentää heinäkuussa ja elokuun alussa. Perhosen löytää helpoimmin toukkana, vaikka toukka erehdyttävästi muistuttaakin ravintokasvinsa kukintoa. Aikuisen perhosen saa helpoimmin kukilta (esim. horsma). Valolle laji, kuten muutkin Cucullia -lajit, tulee huonosti.

Ensimmäinen maininta Suomesta
The first note from Finland
Havainto:	18.7.1919, V: Bromarf Kadermo, 1 m, Å.Fabricius leg.
Suullinen:	Olof FABRICIUS 7.2.1920 Societas pro Fauna et Flora Fennican kokouksessa.
Kirjallisuus:	1921 MEDDELANDEN AF SOCIETAS PRO FAUNA ET FLORA FENNICA 46:65.

Maakuntien ensihavainnot The first records of the Finnish provinces			leg.
1919.07.18	V	Bromarf Kadermo	Å.Fabricius
1923.07.26	U	Helsinki	B.Wasastjerna
1950 (e larva)	EK	Hamina	J.Kaisila
2001.07.01-31	ES	Lappeenranta [667:56]	T.Rönkä & P.Sundell

Suomen ympäristöministeriön uhanalaisuusluokitus: 1986: silmälläpidettävä 1992: silmälläpidettävä 2000: vaarantunut

Havaintopaikat ennen vuotta 1998 (Huldén et.al. 2000) Vaikka etelärannikolla on useita havaintopaikkoja, niin vakituisesti perhosta tavattiin vain parista - kolmesta paikasta

Lajin nykytilanne

Viime vuosina sisämaan ketomaruna, Artemisia campestris, -kasvustoja on tutkittu ahkerasti, mikä on tuonut uutta tietoa Cucullia argentea'n levinneisyydestä. Vuonna 2002 laji ilmoitettiin Järvenpäästä. Tänä vuonna (2005) toukkia on löytynyt Tuusulasta, Hyvinkäältä, Riihimäeltä (EH:lle uusi laji, P.Pakkanen vid.), Lahden seudulta sekä Kouvolasta (G.Nordenswan & P.Pakkanen). Onko laji levinnyt voimakkaasti nyt viimeisten lämpimien kesien aikana vai onko laji elänyt jo pitkään sisämaassa, mutta vasta nyt marunapaikkojen ahkeramman tutkimisen myötä tullut esille ?? Etelä-rannikolla Helsingistä Haminaan toukkia on ollut normaalia runsaammin ja myös paikoissa, joista lajia ei ole aikaisemmin ilmoitettu.

Kirjallisuus HULDÉN Larry (ed.), ALBRECHT Anders, ITÄMIES Juhani, MALINEN Pekka & WETTENHOVI Jorma 2000: Suomen suurperhosatlas. Suomen Perhostutkijain Seura ja Luonnontieteellinen keskusmuseo. - Viestipaino, Helsinki. 328 ss.

Arkisto: Suomen Perhostutkijain Seuran arkisto. Jorma Wettenhovi arkisto.