Vihkiseremonia

Kirkossa morsiusparin lähiomaiset istuvat etummaisissa penkeissä, 
morsiamen suku takaa katsoen vasemmalle ja sulhasen oikealle.
Jos vanhemmat ovat eronneet, voidaan sopia, kummat istuvat edempänä tai,
jos välit ovat hyvät, voidaan istua vaikka samalla penkillä.

Kun urkuri aloittaa häämarssin, nousevat vieraat yös. Jos isä on 
saattajana, odottaa sulhanen yhdessä bestmanin kanssa kirkon etuosassa
ja tulee morsianta hitaasti vastaan. Morsian on tässä vaiheessa sulhasen
vasemmalla puolella.

Luterilainen vihkiseremonia jakautuu ns. lyhyeen ja pitkään kaavaan. 
Lyhyessä kaavassa vihittävät lupautuvat toisilleen sanoen "Tahdon"
ja pitkässä kaavassa lausutaan kaunis sormusvala.

Vihkikaavaan kuuluu virsi tai häämarssi, jonka aikana vihittävät 
polvistuvat hetkeksi alttarille. 
Johdannon jälkeen seuraa puhe ja sitten juhlalliset kysymykset tai 
sormusvalan lausuminen, jonka jälkeen sitten sormuksen/sormusten pujotus
vasempaan nimettömään.
Pappi julistaa parin aviopuolisoiksi ja sitten on vuorossa odotettu
suudelma. Pappi siunaa parin ja luovuttaa valkoisen vihkiraamatun. 
Pari kääntyy kirkkoväkeä päin niin, että morsian on nyt sulhasen 
oikealla puolella. Sitten häämarssin soidessa ulos kirkosta ja muu väki 
-kirkon etuosasta alkaen- seuraa perässä.

Kirkon portailla sitten astutaan yleensä riisisateeseen, jonka jälkeen
pari siirtyy hääautoon tai muuhun kulkuvälineeseen, joka kuljettaa 
vastanaineet hääjuhlapaikkaan.



Meidän häissä jaettiin kirkon penkkeihin jokaiselle 
valmiiksi käsiohjelma, jossa näkyi kaava, jonka olimme valinneet. 
Viralliseen ohjelmaan oli sisällytetty myös Terhi-kaason lukema Tommy
Tabermanin "rakastavaisten rukous" sekä morsiamen isän laulama "nousee päivä,
laskee päivä".
Vihkitilaisuuden kulku oli seuraava:



Käsiohjelman sisäkannesta kävi myös ilmi 
vihkitilaisuuden pastorin ja kanttorin tiedot:







Takaisin Riksun hääsivuille pääset sormuksista