ASU VAPAA …afgaanilla kaikki värit ovat sallittuja

Annika Kutilainen
Afgaani 4/96

Etenkin uudemmat afgaaniharrastajat ovat toivoneet perustietoa afgaanien väreistä. Eri värisävyjä esiintyykin niin runsaasti, että niiden määrittely on aivan oma taiteenlajinsa. Kokeneet harrastajat puhuvat sujuvasti varjomaskeista, aprikooseista, blue dominoista jne. Saa siinä nolostella, jos menee nimittämään black & silveriä mustaksi.

Kuitenkin on tärkeää erottaa toisistaan värin nimitys ja se, mistä se itse asiassa koostuu. Afgaanin perusväri määrää sen, mitä se periyttää. Afgaanin perusvärikartta on suhteellisen yksinkertainen, kun taas koirakohtaisille värisävyille ja yksityiskohdille voidaan keksiä nimityksiä loputtomiin. Kuvaamme tässä jutussa afgaanin eri värejä ja palaamme ensi vuoden puolella siihen, miten nämä värit periytyvät: miksi kaksi kullanväristä koiraa saavatkin mustia pentuja, ja miksi taas joskus musta ja kullanvärinen koira eivät yhdessä saa ensimmäistäkään mustaa pentua? Väreistä kiinnostuneille suosittelemme myös Afgaani-lehteä 4/92, jossa kerrottiin lyhyt historia eri värien esiintymisestä Suomessa.

Kullanvärinen = golden

Maallikko voisi sanoa tätä väriä vaaleanruskeaksi, mutta afgaaniharrastaja tietää, että kullanhohtoahan se on. Golden on se klassisin afgaanin väri: suurin osa alkuperäisistä Afganistanin-tuonneista oli kullanvärisiä, ja nyt väriä esiintyy kaikissa maissa ja lähes kaikissa verilinjoissa. Tyypillistä värille on, että lyhyt satulakarva on muutaman asteen tummempaa kuin pitkä turkki. Väriin kuuluvat tyypillisesti myös musta maski ja mustat karvat korvankärjissä ja hännässä. Maski voi kuitenkin olla myös ns. varjomaski (shaded mask), jolloin mustan sijasta nähdäänkin kevyt varjostus kuonon alueella. Maski voi puuttua myös kokonaan, jolloin kyseessä on maskiton golden.

Tyypillinen mustamaskinen golden, jolla on ”tervaan kastetut” kuono ja korvanpäät.

Kullanvärisessä turkissa värin voimakkuus voi vaihdella heleänvaaleasta tummaan punaruskeaan. Sävyltään vaaleaa turkkia kutsutaan usein kermanväriseksi eli creamiksi. Hopeanvärinen (silver) siitä tulee, jos turkista puuttuvat kokonaan punertavat tai kellertävät sävyt. Käytännössä raja näiden sävynimitysten välillä on liukuva: esimerkiksi nykyisin vaaleita kullanvärisiä kutsutaan lähes aina silvereiksi, kun taas aikaisemmin cream-nimitys oli enemmän ”muodissa”. Upeaa tummaa kullanväriä kutsutaan punaiseksi (red). Määrittelyä sekoittaa hieman se, että anglosaksisissa maissa tavallista goldenia kutsutaan usein nimellä red, kun taas meillä se on varattu todella punasävyisille koirille.

Kullanväriset pennut syntyvät hyvin tummina, sillä kunkin karvan pää on musta kuin riistanvärisillä villieläimillä (tai agouti-värisellä marsulla). Turkin kasvaessa vaalean osuus karvasta kasvaa, kunnes tummat karvanpäät lopulta kuluvat näkymättömiin. Joskus koiraan kuitenkin jää tummaa varjostusta vielä aikuisenakin – yleisimmin niskan ja lapojen alueelle – jolloin puhutaan ”savuisesta” tai ”nokisesta” kullanvärisestä.

Joskus voi olla vaikea erottaa, onko kyseessä vaalea brindle vai ”savuinen” golden. Asia saattaa ratketa koiran ikääntyessä tai tarkastelemalla sen jälkeläisiä.

Tiikerijuovainen = brindle

Brindle merkitsee väriä, jossa kullanvärisellä koiralla on turkissaan perusvärin päällä tummat juovat. Pikkupennun sileässä turkissa juovat näkyvät selkeästi, mutta turkin kasvaessa väri on enemmän ruskeankirjava kuin raidallinen. Monilla brindleillä on taipumus tummentua vanhetessaan niin, että koiran turkki voi lopulta olla jopa yksivärisen teräksenharmaa. Brindlejuovat voivat myös olla niin vaaleita, että koko koiraa luullaan kullanväriseksi, kunnes se vanhentuessaan tummenee niin, että juovat tulevat näkyviin. 

Punabrindle narttu, jonka satulassa ”tiikerijuovat” erottuvat selvästi.

Brindlen sävy riippuu pohjaväristä: kullanvärisestä pohjasta tulee punertava brindle. Jos pohjaväri on vaalentajageenin vaikutuksesta kermanvärinen, myös raidat ovat usein vaaleammat ja koira on kermanvärisen ja sinertävänharmaan kirjava. Tällaisesta väristä käytetään usein nimeä silver brindle tai silver/cream brindle. Sinibrindleksi (blue brindle) kutsutaan tummempaa muunnosta, josta puuttuvat kellertävät sävyt. Näillä määritelmillä pärjää jo pitkälle, mutta me ihmiset olemme kekseliäitä olentoja, joilla on taipumus keksiä mitä luovimpia nimityksiä juuri oman koiramme turkin sävyn kuvaamiseen: mm. termejä shamppanjabrindle (champagne brindle), osteribrindle (oyster blue brindle), aprikoosibrindle (apricot brindle), jopa sammalenvihreä brindle (moss green brindle) on esiintynyt koti- ja ulkomaisissa afgaanilehdissä.

Osansa vaikutelmaan tekee vielä se, onko brindlellä afgaanilla maskia. Sinisävyiset brindlet (silver- ja blue brindlet) ovat yleensä maskittomia.

 

Kaksiviikkoisista pennuista voi olla vielä vaikea nähdä, kumpi on kullanvärinen ja kumpi brindle.

Musta = black & tan

Yleisimmin afgaanin mustaan väriin kuuluvat vaaleat merkit silmien päällä, poskissa, eturinnassa, hännän alla ja tassuissa. Väri on periaatteessa sama kuin rottweilerilla tai dobermannilla. Merkkien sävy vaihtelee samalla tavoin kuin kullanvärisessä turkissa. Kullanvärisiä merkkejä kutsutaan nimellä tan (nahanvärinen). Sama vaalentajageeni, joka muuttaa goldenin creamiksi tai silveriksi, vaalentaa myös tan-osat, jolloin puhutaan black & creamista tai black & silveristä. Hyvin vaaleamerkkistä koiraa voidaan jopa nimittää black & whiteksi. Jos koiralla on brindlegeeni, se muuttaa myös black & tanin vaaleat merkit brindleiksi, jolloin koira on väriltään black & brindle.

 

Aikuinen black & brindle, jolla vaaleat merkit näkyvät selvästi tassuissa, vaikka posket ovatkin tummat.

Vaaleiden merkkien koosta ei ole ihannetta, vaan black & tan –värinen koira voi olla niin tumma, että se vaikuttaa kokomustalta, tai sitten vaaleat merkit voivat olla hätkähdyttäviäkin katseenvangitsijoita. 

Mustan turkin laatu voi vaihdella siten, että joillakin koirilla turkki muuttuu helposti ruostuneen punasävyiseksi etenkin latvoista. Omistajat ovat onnistuneet estämään tätä mm. suojaamalla turkkia auringolta. Jotkut black & tan –yksilöt taas ovat hiilenmustia, suorastaan teräksenkiiltäviä, ilman että ne koskaan osoittaisivat merkkiäkään punertumisesta. Näille mustan sävyille ei kuitenkaan ole olemassa vakiintuneita termejä.

 

Oikean värin määrittely voi joskus olla vaikeaa. Tämän black & silver uroksen turkissa latvat ovat selvästi vaalenneet. Kyseessä voi olla voimakkaan auringonvalon aiheuttama haalistuminen – tai sitten ovat vaalentajageenit olleet asialla.

Kokomusta = black

Harvinaisempi versio mustasta väristä on kokomusta (black tai solid black), jossa koiralla ei ole mitään vaaleita merkkejä. Ainoastaan valkoisia pigmentittömiä laikkuja voi esiintyä rinnassa ja varpaissa, joskus ne voivat olla isojakin.

 

Valkoisista merkeistään huolimatta tämä narttu on kokomusta.

Sininen = blue

Puolisoni ei ole tähän ikään mennessä suostunut uskomaan, että afgaani voi olla sininen, vaan nimittelee sitkeästi sinisiä afgaaneja harmaiksi. Oikeassa hän on sikäli, että taivaansinistä afgaania ei ole tähän mennessä näkynyt, niin kuin ei minkään muunkaan rotuista koiraa. Siniseksi kutsutaankin yksiväristä koiraa, jonka turkki on tasaisen sinisävyisen harmaa. Väri syntyy kokomustasta haalistajageenin vaikutuksesta, ja vaalentajageenin määrästä riippuen sininen voi olla joko hyvinkin vaaleaa tai melkein mustaa. Sävyjen nimitykset vaihtelevat runollisesti puuterinsinisestä (powder blue) tinanharmaaseen (pewter grey). 

Sinisellä koiralla ei voi koskaan olla mustaa maskia, sillä haalistajageeni vaalentaisi mustat karvat myös maskista. Sen sijaan sininen afgaani harmaantuu usein voimakkaasti vanhetessaan niin, että sen naama voi olla aivan valkea.

  Kaksi sinistä afgaania. Huomaa alkava harmaantuminen uroksen kuonossa ja nartun kylkikarvojen vaaleat sävyt, jotka kummatkin ovat siniselle tyypillisiä piirteitä.

Maskiton vaalea = creme

Maskiton creme on siitä mielenkiintoinen väri, että se syntyy rajoittajageenin estäessä kokonaan mustien karvojen esiintymisen koirassa. Vaaleista goldenin sävyistä sen erottaa siitä, että koirasta ei löydy ainuttakaan mustaa karvaa, mutta sen selkä, korvankärjet ja kuono voivat olla punertavat. Käytän tässä nimitystä creme erotukseksi edellä esitellystä vaalean goldenin cream-sävystä. Käytännössä nimitykset esiintyvät ristikkäin, ja molemmat merkitsevät kermaa: cream englanniksi, crème ranskaksi. Vaalentajageenin vaikutuksesta turkin sävy voi vaihdella lämpimän punertavasta (jota usein kutsutaan aprikoosiksi) lähes valkoiseen. Muita eri sävyistä käytettyjä nimityksiä ovat olleet fawn (kellanvaalea), beige tai ivory (norsunluu).

Kuin heijastumana maskillisen goldenin mustista korvanpäistä maskittoman cremen korvanpäät ja selkä ovat usein turkin yleissävyä tummemmat, jopa punertavat.

Blue & tan

Sama haalistajageeni, joka muuttaa kokomustan siniseksi, voi periaatteessa vaikuttaa myös black & tan koiran mustaan turkkiin, jolloin syntyy blue & tan. Puhtaalla blue & tan koiralla on siniharmaa turkki ja punertavat tai hopeanväriset merkit. Käytännössä näin selkeitä sävyjä esiintyy harvoin, vaan koiran oikeaa värimääritystä joudutaan arvailemaan.

Domino

Dominovärin selkein tuntomerkki on ”mikkihiiripanta” (widow’s peak), eli koiran otsassa oleva selkeärajainen tumma kuvio, joka kaartuu silmien yli ja ulottuu keskeltä niiden väliin. Kasvot ovat maskittomat, satula tumma ja kylkikarvat vaaleat. Perinteinen domino on selästä sinisävyinen ja turkiltaan kerman- tai hopeanvärinen. Erilaisia sävy-yhdistelmiä esiintyy kuitenkin runsaasti: selkä voi olla hyvinkin vaalea (cream domino) tai turkki lämpimän punertavan sävyinen (apricot domino). Jos sävyero satulan ja turkin välillä on hyvin jyrkkä, voidaan puhua mustavalkoisesta dominosta (black & white domino). Kun väriin vielä lisätään brindle-värin tummat juovat, saadaan brindle domino eli dominobrindle. Brindleä esiintyy sekä sinisävyisillä että punertavilla dominoilla.

 

Tässä dominobrindlen uroksen päätutkielmassa yhdistyvät selkeärajainen dominopanta ja brindlejuovat.

Luovutusikäisellä dominopennulla on useimmiten yllään tummista karvanpäistä koostuva ”takki”, joka turkin pidetessä vähitellen katoaa. Dominopanta voidaan joskus nähdä myös kullanvärisillä pennuilla, mutta se yleensä katoaa iän myötä. Samoin maskittomilla creme-pennuilla voi esiintyä hyvin vaalea ”haamupanta”. Pannan esiintyminen voi kuitenkin olla merkki siitä, että koira periyttää dominoväriä. 

 

Kullanvärinen narttu, jolla on selkeästi erottuva otsapanta. Kyseessä ei ole silmien yli ulottuva musta maski vaan itsenäinen kuvio, koska kuten kuvasta näkyy, nartulla on kevyt varjomaski.

  

 

Kaksi mustavalkoista pentua, mutta silti erivärisiä: vasemmalla domino uros, jolla on hyvin tumma musta ”takki”, oikealla black & tan narttu, jolla on hyvin suuret ja vaaleat merkit.

 

 

Tässä yläkuvan dominopentu aikuisena, huomaa turkin vaaleneminen.

  

Artikkelisarjan seuraava osa:
Asu vapaa ...mutta keneltä se on peritty?