ASU VAPAA … mutta keneltä se on peritty?

Annika Kutilainen
Afgaani 1/97

Koirien värien periytymisestä on kirjoitettu paljon, mutta eri rotujen kohdalla on vielä paljon yksityiskohtia, joita ei tarkkaan tunneta. Tämän artikkelin tarkoituksena ei ole pyrkiä tieteelliseen tarkkuuteen, vaan selvittää reippain yksinkertaistuksin ja käytännön esimerkein, miten voidaan ennustaa eri värien esiintymistä afgaanipentueissa.

Terminologiasta: tässä artikkelissa käytetään selkeyden vuoksi nimityksiä vaalentajageeni (vaalentaa kullanvärin), haalistajageeni (muuttaa mustan siniseksi) ja rajoittajageeni (estää mustien karvojen esilletulon). 

Afgaanin värikartta koostuu seuraavista geenisarjoista:
A-sarja: pääväri (golden/musta)
B-sarja: musta pigmentti
C-sarja: vaalentajageeni
D-sarja: haalistajageeni
E-sarja: pigmentti-/rajoittajageeni
G-sarja: haalistajageeni
M-sarja: merle-geeni
S-sarja: laikut
T-sarja: pilkut (ticking)

Koiran värin määräävien geenien voidaan ajatella muodostavan kaksirivisen ”helminauhan”, jossa kutakin ominaisuutta vastaa kaksi rinnakkaista ”helmeä”. Jos ”helmet” ovat samanlaisia, koira on ominaisuuksiltaan niiden mukainen. Jos ”helmet” taas ovat erilaisia, toinen niistä määrää koiran ulkoasun (dominoiva geeni), toisen vaikutus taas ei näy ulkoasussa, mutta se vaikuttaa siihen, mitä koira voi periyttää (resessiivinen geeni). Dominoivan geenin kirjaintunnus merkitään yleensä isolla kirjaimella ja resessiivisen geenin pienellä.

Kun sukusolut (siittiöt ja munasolut) muodostuvat, ”helminauha” jakautuu kahtia siten, että kuhunkin sukusoluun tulee vain yksi ”helmi” kustakin geeniparista. Kun sukusolut sitten yhtyvät muodostaen uuden yksilön, tämä saa jälleen täyden ”helmiparin”, yhden kummaltakin vanhemmaltaan.

Afgaanin värin määräävä geenisarja (genotyyppi) voidaan siis esittää kaavana, jossa on kunkin sarjan geenejä kaksi kappaletta. Esimerkiksi vaalea golden afgaani voi olla genotyypiltään AyAy-BB-Ccch-DD-EE-gg-mm-SS-tt. Näemme, että tästä geenivalikoimasta se voi muodostaa kahdenlaisia sukusoluja: joko Ay-B-C-D-E-g-m-S-t tai Ay-B-cch-D-E-g-m-S-t. Jatkotarkastelun ulkopuolelle voimme sulkea sarjat B, M, S ja T, sillä merle-väri ja päävärin jakaantuminen laikkuihin tai pilkkuihin eivät kuulu afgaanin ominaisuuksiin (afgaanilla yleisesti esiintyvät valkeat rintatäplät tuottaa aivan eri geeni). Myös B-sarjan osalta afgaanien väitetään olevan yhtenäisesti BB-tyyppiä, vaikka b-geeni tuottaa maksanvärisen pigmentin kuonoon ja silmäluomiin, mitä toisinaan nähdään afgaanillakin. Kaikki afgaanit ovat siten tyyppiä BB-mm-SS-tt, eli mustapigmenttisiä, ilman merle-väriä, laikkuja tai pilkkuja.

Pääväri (A-sarja)

Päävärin määrääväksi geeniksi on tarjolla kolme vaihtoehtoa: A (kokomusta), Ay (kullanvärinen) ja at (black & tan). Näistä kaksi ensimmäistä ovat dominoivia black & tan –geeniin nähden. Kun astutetaan kaksi black & tania keskenään, pennut voivat olla pääväriltään vain black & taneja, sillä niiden vanhemmat ovat genotyypiltään atat, eivätkä siten voi periyttääkään muuta. Tämän vuoksi esimerkiksi yhdistelmässä Unjans Pallawan (bl & tan) ja Tuohi-Tikan Valssi (bl & tan) myös kaikki pennut olivat väriltään black & taneja.

Black & tan koiran ”helminauhassa” voi kuitenkin olla mukana myös E-sarjan rajoittajageeni e. E-sarjassa täysivärisyys on dominoiva ominaisuus (E) ja rajoittajageeni resessiivinen (e), joten black & tan koiran perimässä on aina vähintään yksi E-geeni estämässä e-tekijän esilletulon. Jos black & tan koira kuitenkin kantaa rajoittajageeniä, se on genotyypiltään Ee. Kun tällainen koira muodostaa sukusoluja, keskimäärin puoleen niistä tulee geeni E ja puoleen geeni e. Tällöin joka toinen se pennuista saa tämän rajoittajageenin.

Jos koira saa rajoittajageenin molemmilta vanhemmiltaan, sen genotyyppi on ee. Silloin sen todellinen väri, black & tan, ei tule lainkaan näkyviin, koska rajoittajageenipari ee estää mustien karvojen esiintymisen ja koira on väriltään maskiton creme. Otetaan esimerkiksi kaksi e-geeniä kantavaa black & tan koiraa, Boxadan As You Like ja Neliapilan Onnenapila. Koska ne itse ovat täysivärisiä, niiden genotyyppi on siis atat-Ee. Niiden sukusoluissa voivat silloin esiintyä yhdistelmät atE ja ate. 

Keskimäärin ¼ pennuista on siis maskittomia. Esimerkkiyhdistelmässämme sattuma teki maskittomien osuudesta suuremman (3/7). Black & tan –värisistä pennuista keskimäärin 2/3 voi kuitenkin periyttää creme-väriä omille jälkeläisilleen.

Koska kullanvärin tuottava geeni Ay on dominoiva black & tan –geeniin at nähden, kullanvärinen afgaani voi olla genotyypiltään joko AyAy tai Ayat. Jälkimmäisessä tapauksessa se kantaa myös black & tan –geeniä, mutta väri ei pääse kullanvärin dominoivuuden vuoksi näkyviin. Kullanvärisen koiran genotyyppi paljastuu sen vuoksi usein vasta, kun se itse saa jälkeläisiä.

Esimerkiksi Scaramis-linjoissa kullanväri on ollut hyvin vahva. Kun Tuohi-Tikan Hulahula (bm golden) astutettiin Tuohi-Tikan Pelimannilla (bl & tan), jokainen pennuista peri black & tan –geenin isältään. Koska yksikään niistä ei ollut itse black & tan, on selvää, että Hulahula oli genotyypiltään AyAy:

Niiden jälkeläinen Scaramis Fantasia oli siten genotyypiltään Ayat. Kun se yhdessä kullanvärisen Oriental’s Super-Trouperin kanssa sai black & tan –värisen tyttären, tiedämme, että myös Super-Trouper oli genotyypiltään Ayat:

Joka neljäs pentu olisi siis black & tan. Kun sattuma pääsee valitsemaan, mitkä tuhansista siittiöistä saavuttavat maalin ja hedelmöittävät munasolun, suhteeksi tuli tässä esimerkissä 6 goldenia ja 1 black & tan.

Edelleen, tytär Scaramis Carmina sai yhdessä black & tan värisen uroksen kanssa black & tan pojan. Carminan genotyyppi on siis Ayat. Sisar Scaramis Carole sai kullanvärisen uroksen kanssa kuusi kullanväristä pentua. Ne ovat siis kaikki genotyypiltään AyAy tai Ayat. Poika Scaramis Solid Gold sai black & tan nartun Kirman Lahanan kanssa viisi kullanväristä pentua, mikä osoittaa, että sen itsensä täytyy olla AyAy. Kaikki pennut kuitenkin kantavat myös black & tan väriä, koska ne ovat saaneet emoltaan at-geenin. Jo tästä näemme, että black & tan väriä olisi erittäin vaikea karsia afgaanikannasta käyttämällä vain kullanvärisiä yksilöitä – jos joku sellaista sattuisi haluamaan.

Creme-väri (E-sarja)

Tutkiskelkaamme lisää e-geeniä, tai paremminkin sitä, miten maskittoman creme-koiran ”oikea väri” eli genotyyppi voidaan arvata. Esimerkkikoiramme Sonate’s All-Round Man on maskiton creme (ee). Sen isä on black & tan ja emo bm golden, joten sen A-sarja on joko tyyppiä Ayat tai atat. All-Round Manin ensimmäisen pentueen emo oli brindle Moonpearl’s Merrymiranda. Brindle on ”pohjaväriltään” golden, ja Merrymirandan isä oli väriltään black & tan, joten Merrymiranda on tyyppiä Ayat. Sen ja All-Round Manin pennut olivat väriltään goldeneita (AyAy tai Ayat), brindlejä (AyAy tai Ayat), cremejä (A?A?) ja black & brindlejä (atat). Tulos kertoo meille, että Merrymirandalla on E-sarjassaan rajoittajageeni e, mutta se ei paljasta meille All-Round Manin ”oikeaa” väriä, koska sen molemmat genotyyppivaihtoehdot tuottaisivat tässä yhdistelmässä sekä goldeneita että black & taneja. Pentue Byblos Apis Azulin kanssa kuitenkin selvittää arvoituksen. Apis Azul on black & tan eli tyyppiä atat. Sen ja All-Round Manin kaikki viisi jälkeläistä ovat black & taneja. Jos All-Round Man olisi genotyypiltään Ayat, keskimäärin puolet pennuista olisi ollut goldeneita. Aina on tietysti mahdollista, että sattuma on vaikuttanut pentueen värijakaumaan, mutta siitä huolimatta on hyvin todennäköistä, että  All-Round Man on ”kermanvärinsä alla” black & tan.

  

Tästä kimarasta voi vain arvailla, mikä onkaan emon ”oikea” väri. Pentueen isä black & brindle, emo maskiton creme, pennut: bl & tan, bm golden, creme, ruskea domino, bl & brindle ja brindle domino, jolla on valkoinen piirto!

Kokomusta

Siirrytään vielä astetta dominoivampaan suuntaan, eli kokomustiin. Kokomustan tuottava geeni A dominoi sekä goldenin että black & tanin tuottavia geenejä. Suomen ensimmäinen kokomusta afgaani Chandhara’s Wild Willow oli genotyypiltään AAy. Se oli siis väriltään kokomusta, mutta kantoi kullanväriä. Yhdessä kullanvärisen uroksen Rashik del Flamanten kanssa se sai myös kullanvärisiä pentuja. Rashikilla oli myös black & tan jälkeläisiä, joten se genotyyppi oli Ayat:

Wild Willow’n ja Rashikin kymmenestä jälkeläisestä viisi oli kokomustia ja viisi bm goldeneita, eli aivan kuin kaavan suhde 2:2 antaisi olettaakin. Tuloksesta näkyy myös, että niiden kullanväriset jälkeläiset eivät voi enää saada kokomustia pentuja, koska niiden perimässä ei ole A-geeniä. Tämän vuoksi kokomusta väri katoaa helposti kannasta, jos jalostukseen ei nimenomaisesti valita kokomustia koiria.

Toim. huom. (2003) Artikkelin julkaisemisen jälkeen koirien värien tutkimus on kehittynyt edelleen, ja uusimmissa kirjoituksissa oletetaan kokomustan värin olevan aivan oman geenisarjansa (K-lokus) tuottama. Myös brindle kuuluisi tähän sarjaan (kbr). Afgaanien värien ennustamisessa oletus kokomustan värin sijoittumisesta A-lokukseen toimii kuitenkin käytännössä "riittävän hyvin". 

Artikkelisarjan seuraava osa:
Asu vapaa ...kenen värejä kannat?