Crown Crest - Kay Finchin muistoksi

Annika Kutilainen
Afgaani 1/94

Viime kesänä (1993, toim.huom.) afgaanimaailma menetti yhden "kantaäitinsä", legendaarisen Kay Finchin. Tämä monipuolinen lady ehti lähes 90 elinvuotensa aikana vaikuttaa melkein kaikilla afgaaniharrastuksen alueilla: kasvattajana, näyttelyvoittajien omistajana, handlerina, tuomarina, taiteilijana.

Kay Finchin aktiiviaika kasvattajana alkoi suhteellisen kypsällä iällä ja kesti vain toistakymmentä vuotta. Tässä ajassa hän kuitenkin ehti luoda oman tunnistettavan Crown Crest -tyypin ja verilinjat, jotka jatkuvat käytännöllisesti katsoen jokaisen nykyisin elävän afgaanin taustalla. Lähes sata Crown Crest -afgaania saavutti valionarvon, ja hänen kasvattinsa tuottivat vielä tuplasti enemmän valioita muille kasvattajille. Kayn aktiivisuus ja hänen koiriensa saama julkisuus vaikuttivat suuresti koko rodun suosion nousuun Amerikassa.

Kiehtovia värejä

Kayn ensimmäinen näyttelyvoittaja oli sininen uros Am Ch Felt's Thief of Bagdad (Ch Sinbad The Sailor x Kara-She-Ba), jonka hän sai mieheltään 25-vuotishääpäivälahjaksi vuonna 1947. Tarina kertoo, että koiran kasvattajalla Joe Feltillä oli tapana kanniskella tätä harvinaisen väristä pentua sylissään Kayn editse, mutta kieltäytyä myymästä sitä. Thief oli jo 14-kuinen, kun Kay yllätyksekseen sai sen omakseen. Thief polveutui molemmin puolin Afganistanista tuodusta sinisestä nartusta Saki of Paghman, joka toi tämän värin Yhdysvaltoihin. Kayn haaveena oli kasvattaa mustamaskinen sininen, mutta myöhemmin hän joutui toteamaan sen geneettisesti mahdottomaksi.

Ch Felt's Thief of Bagdad

Thiefin pentueissa syntyi paljon sinisiä, mustia ja cremejä. Ensimmäisen pentueen emä oli 1947 Am Ch Five Miles Banu of Rebel Hill ja kaikki pennut saivat nimeensä sanan Jubilee. Sininen Jubilee Julian of Crown Crest valmistui valioksi. Seuraavat pentueet syntyivät Eztuluv of Crown Crestille (Ch Rudiki of Prides Hill x Banu), joka oli ensimmäinen Crown Crest -nimeä kantava koira vaikkakaan ei Kay Finchin oma kasvatti, ja Am Ch Zanya of Elcozalle. Vuonna 1949 Frank Porter Miller käytti Thiefiä nartulleen Big Carmelita (joka sekin polveutui Saki of Paghmanista), ja pentueessa syntyi sininen narttu Am Ch Egypt's Echo of Crown Crest, josta oli tuleva tärkeä siitosnarttu. Vuonna 1950 uusittiin yhdistelmä Thief x Banu, tuloksena jälleen sateenkaarellinen värejä.

Ch Egypt's Echo of Crown Crest, kymmenen valion äiti, pentuna ja valmiina valiona.

Kay sai omistukseensa myös Thiefin pojan Am Ch Felt's Allah Baban, joka oli väriltään creme. Kuvankaunis Allah Baba kuoli nuorena, mutta ehti jättää muutaman pentueen Thiefin tyttärien kanssa.

Vas. Ch Felt's Allah Baba (Thief x Felt's Fatima), Ch Taejon of Crown Crest ja Ch Jublee Julian of Crown Crest (Thief x Ch Five Mile's Banu of Rebel Hill)

  
Voittoisa Johnnie

Seuraavan sukupolven isäksi tarvittiin uutta urosta, ja vuonna 1951 Crown Crestiin hankittiin kaukaa Illinoista nuori uros nimeltä Taejon (Ch Elcoza's Ponder x Ch Winomana of Rreks). Am Ch Taejon of Crown Crestistä tuli aikansa voittoisin afgaani, ja se keräsi neljässä vuodessa 19 BIS-voittoa, 49 ryhmävoittoa ja 77 RP:tä. Kay esitti sen aina itse ja tämä showaava pari herätti suurta huomiota.

Ch Taejon of Crown Crest ja Kay Finch

Jalostuksessa "Johnnie" lunasti täysin siihen asetetut odotukset. Sillä oli Crown Crestissä kahdeksan pentuetta, joista ensimmäinen syntyi 18.11.1951, emänä Am Ch Egypt's Eudora of Crown Crest. Eudoran sisaren Egypt's Echon kanssa syntyi 11.10.1952 menestyksekäs pentue, joka sisälsi muun muassa valiot Crown Crest Tae-Joan, Taejhanne, Taejblu Minx ja Taejallah. Muiden pentueiden äiteinä olivat Am Ch Breezealong of Kandahar, Crown Crest Dardanella, Taejblu Minx, Asuma Sands ja Am Ch Crown Crest Kristal. Kristalin pennuista valmistuivat valioiksi Crown Crest Kaejon, Kaejorg ja Kaejoan. Kennelin ulkopuolisista pentueista merkittävin oli kennelnimetön pentue, jonka emänä oli Am Ch Kandorissa of Aldachar. Neljää valiopentua - Hope, Candace, Faith ja Stormhill Silver Dream - käytettiin kaikkia jalostukseen ja pentueen viides, Abez, oli Akaba-kennelin kantauros. Kaikkiaan Taejonilla oli 34 valiojälkeläistä.

Taejonin tytär  Ch Crown Crest Tae-Joan

Taejon oli Kay Finchin lemmikki, jolla oli tapana makailla hänen pukeutumispöydällään katselemassa ikkunasta ulos. Kay kuvasi sen luonnetta inhimilliseksi, valloittavaksi ja huumorintajuiseksi. Se eli yli 11-vuotiaaksi (12.5.1950 - 9.7.1961).

Ch Taejon of Crown Crest (istuu) ja tyttärensä Ch Crown Crest Taejblu Minx. Taustalla Kay Finchin afgaanitaidetta.

 
Ophaal

Neljä vuotta Taejonin jälkeen (1954) Kay kuohutti afgaanipiirejä tuomalla aivan uusia verilinjoja Euroopasta. Hänen poikansa oli nähnyt Saksassa Eta Pauptitin esittävän Ophaalia ja kirjoitti äidilleen: "Jos sinusta Taejon on upea, sinun pitäisi nähdä tämä koira." Ophaal ei ollut Eta Pauptitin oma kasvatti, mutta sen vanhemmat olivat, Int Ch Nereus van de Oranje Manege ja Pythia van de Oranje Manege. Pythian isä oli Afganistanin tuonti Chota. Eta ei kuitenkaan halunnut myydä Ophaalia ennen kuin se oli nelivuotias, koska hän halusi ensin itse käyttää sitä jalostukseen. Euroopassa Ophaal sai kansainvälisen, Hollannin ja Belgian valionarvot.

Int Ch Ophaal of Crown Crest, oikeanpuoleisessa kuvassa yhdeksänvuotiaana.

Amerikassa Ophaalin tyyppiä pidettiin vieraana, ja pilkkakirveet keksivät nopeasti, että sanat Ophaal ja "awful" (kaamea) äännetään kutakuinkin samalla tavalla. Loukkaantuneena Kay veti sen kehistä ja ilmoitti, ettei anna sitä ulkopuolisille jalostukseen. Se ehti kuitenkin saavuttaa Amerikan valion arvon ja voittaa kaksi BIS:iä. Kotikennelissä Ophaalista tuli viiden pentueen ja peräti 28 valion isä. Seuraavat vuodet se ja Taejon astuivat vuorotellen toistensa tyttäriä, ja eksoottiset värit vaihtuivat erisävyisiin goldeneihin ja silvereihin. Kayn kasvateista alettiinkin puhua "kultaisina kalifornialaispoikina".

Am Mex Can Ch Crown Crest Zardonx

Ensimmäinen Ophaalin pentueista oli kuuluisa "jalokivipentue" 23.7.1954, eli valiot Crown Crest Topaz, Rubi, Zardonx, Dhi-Mond, Onyx, Carnelian ja Kristal. Onnellinen äiti oli Tae-Joan. Yhdistelmä uusittiin seuraavana vuonna, ja valioiden määrä lisääntyi seitsemällä. Pennut alkoivat K-kirjaimella, näistä Am Ch Crown Crest Khalifah oli Sahadi-kennelin kantanarttu ja sai aikanaan Taejonin kanssa valiojälkeläisiä. Tae-Joanin sisar Taejblu Minx lahjoitti Ophaalille yhden valiotyttären, Crown Crest Jasminen, joka meni Tajmir-kenneliin Am Ch Crown Crest Khittikun seuraksi. Myös Thiefin tytär Egypt's Echo astutettiin Ophaalilla, tässä B-pentueessa oli viisi valiota.

Ch Hope,  13 valion emo

Jatkon kannalta tärkein pentue syntyi kuitenkin, kun Kay joutui hiukan tinkimään "private stud" -periaatteestaan. Ophaalia pyydettiin Taejonin ihanalle tyttärelle Am Ch Hopelle, ja kun Kay kieltäytyi, Hopen omistaja Charlie Constabile otti ja lahjoitti sen kokonaan Kaylle. Pentue syntyi Miss Universum -kisojen aikaan ja sisälsi kahdeksan missiä ja yhden Mr. Universen. Missit saivat kaikki Hi-nimiä, kuten Am Ch Crown Crest Hi Hopephaal ja Am Ch Crown Crest Hi Bhutiphaal. Mr. Universe oli seuraavina vuosina Kayn voitokkain näyttelykoira, se saavutti Amerikan, Meksikon ja Kanadan valionarvot ja 28 BIS-voittoa. Jalostuksessa Mr. Universen jälkiä on helppo seurata, sen kaikki Crown Crest -jälkeläiset olivat nimeltään Mr tai Miss Jotakin.

Am Can Ch Crown Crest Mr Universe

 
Myöhemmistä linjoista

Crown Crestin linjat vakiintuivat tämän jälkeen paljolti Mr Universen ja jalokiviurosten käytön varaan. Hope teki vielä kaksi pentuetta, toisen Dhi-Mondin kanssa ja toisen lähes 12-vuotiaana poikansa Mr Universen kanssa. Hopen tytär Am Ch Crown Crest Sancy kunnostautui Belden-kennelissä tekemällä peräti 5 pentuetta ja 11 valiota Am Ch Crown Crest Vegas Gamblerin kanssa. Gamblerin äiti oli Dhi-Mondin tytär Am Ch Crown Crest Safari Sand-Star ja isä Ophaalin poika Am Ch Crown Crest Khanazad. Mr Universe astui Ophaalin tyttäristä Crown Crest Kuchin ja Am Ch Crown Crest Khoronahin ja tuotti valioita molemmissa pentueissa. Mr Universen ja Crown Crest Cleopatran tyttäret Crown Crest Miss Carousel ja Aust Ch Crown Crest Miss Capriole osuivat David Rochen silmiin ja muuttivat Fermoy-kenneliin Australiaan. Veli Crown Crest Mr Lipizzan oli Lipizzan's-kennelin kantauros. Kay ei koskaan käyttänyt ajan toista suurta kuuluisuutta, Shirkhan of Grandeuria, mutta kylläkin sen ja Khalifahin poikaa. Musta Am Ch Sahadi Shikari toi linjoihin Shirkhanin piirteitä ja pitkästä aikaa mustaa väriä. Sen ja Hi Bhutiphaalin poika Am Ch Crown Crest Camelot jatkoi linjaa eteenpäin. Myös edellä mainitun Crown Crest Cleopatran äiti, Bombay Illusion of Grandeur, oli Shirkhanin tytär. Nämä linjat yhdistyivät pentueessa, jonka isänä oli Camelot ja emänä Cleopatra. Tästä pentueesta Crown Crest Citation of Devi Baba oli Jedashi-kennelin kantanartun, 1968 syntyneen Crown Crest Cozumelin isä.

Kay jatkoi uusien linjojen tuomista. Hollannista tuotiin vielä 1953 syntynyt Am Ch Feeks van de Oranje Manege of Crown Crest (Int Ch Xenos van de Oranje Manege x Ch Tarantella van de Oranje Manege). Englannista tuotiin Am Ch Tarawazir of Carloway Crown Crest, jonka isän Eng Ch Wazir of Desertairen (Mr Universe x Ch Zar-Kari of Shamalan) Kay oli lähettänyt Englantiin. Carloway-kenneliin lähti myös Zardonxin tytär Crown Crest Zardeeka, ja sen tytär Garnet of Carloway palasi vuorostaan Crown Crestiin. Wazirista tuli Englannissa monen valion isä, vaikka sen päänmuotoa, voimakasta otsapengertä ja pyöreitä silmiä vierastettiinkin.

Meitä pohjoismaalaisia kiinnostava tuonti oli Kans Mva Tuohi-Tikan Kekäleen tytär Boxadan El Achika Crown Crest. Achikasta ei tullut valiota, mutta sen pojasta tuli Am Ch Crown Crest Dansk King. King oli viimeinen Crown Crest -afgaanivalio.

Am Can Ch Crown Crest Dansk King

Kay Finch tuotti aktiivivuosinaan 1947-1966 51 pentuetta, kun lasketaan amerikkalaiseen tapaan vain rotukirjaan merkityt pentueet eli ne, joista käytettiin koiria edelleen jalostukseen. Kaikkiaan pentueita oli tätä enemmän.

Crown Crest Pohjoismaissa

Ainoa Pohjoismaihin tuotu Crown Crest -koira oli edellä mainittu Kaejorg, joka tuli Ruotsiin Dolly Christensonin Tajmahal-kenneliin 1950-luvun lopulla. Kaejorg herätti huomiota runsaalla turkillaan ja ryhdikkäällä olemuksellaan ja aiheutti tietenkin tyyppikiistoja vanhojen kasvattajien keskuudessa. Sitä käytettiin paljon jalostukseen ja sillä oli monia valiojälkeläisiä, muun muassa Tajmahal Nefertite ja Benares Jaros. Varmimmin Jorgin linja löytyy nykykoirien takaa kuitenkin sen tyttären Ch Tajmahal Anyan kautta, josta tuli Tuohi-Tikan kantanarttu.

Ruotsiin tuotiin 1970-luvulla Australiasta narttu S Ch Fermoy Black Pearl, jonka äiti oli edellä mainittu Miss Capriole. Se sai jälkeläisiä Jildirim-kennelissä. Miss Capriole löytyy myös myöhemmän australiantuonnin, Int Ch Rahzmundah Psidiumin takaa isänisänäitinä.

Taideteokset

Kay Finch oli myös monipuolinen taiteilija, joka teki omassa keramiikkastudiossaan lukuisia afgaaniaiheisia töitä. Tunnettu on hänen oma Crown Crest -logonsa, jossa afgaanin häntä kiertyy väärään suuntaan. Jo vuonna 1948 hän loi kuuluisan näköispatsaan Am Ch Rudiki of Prides Hillistä. Hän myös keräili ja omisti muiden taiteilijoiden töitä, muun muassa T T Dawsin kuuluisia maalauksia Englannin varhaisimmista afgaaneista.

Sama taiteellisuus näkyy siinä, ettei hän halunnut päästää julkisuuteen huonoja valokuvia Crown Crest -koirista. Kennelin hovikuvaajana toimikin kuuluisa Joan Ludwig, joka osaltaan vakiinnutti käsityksen Crown Crest -tyypistä.

Kay kertoi haastattelussa 1974, että hänestä kasvattaminen oli luovaa työtä. Hän etsi taitelijana afgaanista symmetriaa ja tasapainoa. Afgaanilla täytyy myös olla luonnetta, sellainen MINÄ-asenne. Turkista hän kertoi olevansa vähemmän innostunut, jos liian paljon kaunista rakennetta peittyy sen alle. Hän ei tyytynyt vain hyvään vaan halusi suurenmoista.
  

Kay Finchin suosittua afgaanitaidetta

Artikkeleita:
Christer Mättik, En hyllning till Katheryn Finch, Afghaner 4/93
Paul Lepiane, A Conversation with Kay Finch, Afghan Hound Review SeptOct 1993 (alk. NovDec 1974)
Kay Finch, Taejon of Crown Crest sekä ajatuksia afgaaneista, Afgaani 3/81 (alk. 1969)