Ghazni- ja Bell-Murray afgaanit

Lauri Vuolasvirta
Vinttikoira kesäkuu/65, uudelleenjulkaistu Afgaani 3/88

Joulukuun 1962 numerossa saksalaisessa Unser Rassehund –lehdessä tunnettu afgaaniasiantuntija Han Jüngeling (jonka Hollannin matkalla mukana olleet muistavat afgaanien ja salukien tuomarina) esittää laajassa artikkelissaan Ghazni- ja Bell-Murray –tyypit. Jüngeling edustaa sitä koulukuntaa, että nämä tyypit vieläkin olisivat eroitettavissa tässä rodussa. Han Jüngeling on eräs mannermaan ensimmäisiä rodun kasvattajia ja tuntee henkilökohtaisesti alkuperäiset englantilaiset afgaanit 35 vuoden takaa. Emme voi julkaista hänen kirjoitustaan sellaisenaan, mutta esitämme sen pääkohdat tiivistettyinä:

”Useimmat nykyiset afgaanit kuuluvat Ghazni-tyyppiin. Ghaznit olivat, eräistä poikkeuksista huolimatta, pienempiä kuin rotumääritelmän mitat ilmoittavat. Tuntuu siltä, että Ghaznit olivat eri rotua kuin majuri Bell-Murrayn ja eräiden muiden tuottamat ja edelleen jalostamat koirat.

Ghaznit, keskenään astutettuina, periyttivät tyyppiään, samoin Bell-Murrayt. Tyyppeinä molemmat muodot olivat puhtaita. Keskenään astutettuina tuottivat tyypillisiä risteytystuloksia. Puhdasta Ghazni-tyyppiä jalostettiin hyvin vähän ja puhdasta Bell-Murray –tyyppiä ei lainkaan. Tyyppi esiintyy nykyisin vain ilmiasussa, ei perusasussa. Ghazni-afgaanin ei siis tarvitse olla suurikokoinen, mutta sen on oltava erittäin vankkarakenteinen, mutta joustava liikkeissään. Lavat saavat olla irtonaisemmat kuin greyhoundeilla ja whippeteillä. Sen ei tarvitse olla äärimmäisen nopea, se saa hitaasti kulkiessaan peitsatakin, mutta nopeuden suuretessa on kulun muututtava tavalliseksi raviksi.

Bell-Murray koira on tiiviimpi rakenteeltaan, ei juuri kulje peitsaten, käyttää nopeuden lisääntyessä pitempää ravia kuin Ghazni ennen laukkaan siirtymistään. Ghaznilla tulee olla leveämpi rinta, voimakkaasti kaartuvat kylkiluut ja syvä rinta. Jos esim. 66 cm korkea Ghazni-uros seisoo normaalisti, on etukäpälien väli 12 cm ja lapojen kärkien väli 6 cm, sarvennaisten väli 9-10 cm. Huippukoirilla mitat ovat suuremmat.

Bell-Murrayn rinta on kapeampi, kylkiluut vähemmän kaartuvat ja rinnan syvyys pienempi. Niiden selkä on suorempi ja hiukan pitempi. Rauhallisesti seistessään pitää Ghazni-tyyppi häntäänsä sirpin tavoin ylhäällä, Bell-Murraylla se on alhaalla, mikä tekee selän vielä pitemmältä vaikuttavaksi. Bell-Murrayn häntä on kiinnittynyt alemmaksi, mutta Ghaznillakaan ei kiinnityskohta saa olla liian ylhäällä. Bell-Murrayn häntä on pitempi ja ohuempi, Ghaznilla se on tyviosaltaan paksu ja ohenee sitten nopeasti. Se ei saa olla 66 cm korkealla Ghazni-uroksella 35 cm pitempi.

Ghaznityypin koirilla on voimakas säkä, joka aiheuttaa etuselkään syvennyksen päättymiskohdassaan. Tästä kohdasta selänviiva nousee hiukan lantiota kohden. Seistessä se peittää enemmän alaa kuin Bell Murray. Sillä on myös voimakkaammat kulmaukset. Varpaiden tulee olla pitkät mutta voimakkaat. Tämä on tärkeä rotumerkki. Bell-Murray on nopeampi kuin Ghazni.

Muihin vinttikoiriin verrattuna Ghaznin pää on lyhyt, varsinkin kuono-osa. Bell-Murrayn pää on kapeampi ja kuono pidempi ja suorempi. Ghaznilla ei lievästi kaartuva kuonon selkä ole virhe. Ghaznin hampaisto on voimakkaampi eikä premolaaripuutteita esiinny. Premolaaripuutteen vuoksi ei kuitenkaan saisi aliarvioida hyvätyyppistä koiraa. Ei saa heittää pois lasta pesuveden mukana!

Ghaznin kallo ei ole milloinkaan kapea. Ghaznin karvapeite on melkein aina komeampi kuin Bell-Murrayn. Ghaznilla voi olla karvaa selässäkin eikä sitä missään tapauksessa pidä trimmata pois tuomarien asiantuntemattomuuden vuoksi. Lyhytkarvainen selänsatula ei ole ehdoton vaatimus, se riippuu myös vuodenajasta, iästä, kotimaasta ja muista tekijöistä. Myös salukeilla voi selän karvapeite olla pitkä, kuten muinoin eräällä suurella salukitähdellä, Sarona Kelb -nimisellä valiolla.” 

Ko. artikkelin kirjoittaja henkilökohtaisesti ihailee ja kannattaa Ghazni-tyyppiä, jonka esikuvana oli alkuafgaani Ch Sirdar of Ghazni. Hän sanoo että tätä koiraa muistutti hyvin suuresti kansainvälinen valio Nabob v.d. Oranje Manege.

Lopuksi on syytä todeta, miten osuvasti Han Jüngeling ko. artikkelissa määrittelee afgaanin luonteen:

”Niiden tulee olla itsensähillitseviä koiria, jotka haukkuvat vain harvoin tai ei milloinkaan, jotka missään tapauksessa eivät aiheetta hyökkää kaikkien kimppuun, eivätkä ole oikukkaita tai häijyjä. Niiden on oltava temperamentikkaita ja itsetietoisia, valppaita mutta ei vihaisia. Minun puolestani niiden ei tarvitse totella käskyjä, eikä tulla koulutetuiksi. Ne eivät saa olla hermostuneita ja nöyristeleviä vaan ystävällisyydessään hyviä ja hyväntapaisia.”