JALOSTUKSEN TEORIAA JA KÄYTÄNTÖÄ

Toim. huom. (2003) Nämä artikkelit on julkaistu Afgaani-lehdessä jo 1980-luvulla, mutta ne sisältävät aina ajankohtaista tietoa koiranjalostuksen perusasioista. Artikkelit uudelleenjulkaistaan sillä varauksella, että nykyisessä jalostuskeskustelussa painotukset voivat olla joiltakin osin toisenlaisia ja etenkin perinnöllisten sairauksien osalta on saattanut tulla uudempaa tutkimustietoa. Artikkelit muodostavat kuitenkin niin ansiokkaan yhteenvedon jalostusasioista, että ne on syytä pitää edelleen lukijoiden saatavilla.

Riitta Aho ja Hilkka Nousiainen
Afgaani 2/85

Tämän otsikon alla julkaistaan tässä ja tulevissa lehden numeroissa erilaisia käännettyjä ja koottuja artikkeleita, jotka käsittelevät jalostusta sekä teoriassa että käytännössä. Uskomme, että tämä sarja tulee herättämään mielenkiintoa niin vanhojen kuin uusienkin kasvattajien keskuudessa tuomalla esiin uusia näkökulmia ja tietoja sekä verestämällä vanhoja. Myös muille jalostuksesta ja koiraharrastuksesta kiinnostuneille sarja varmaan antaa tietoa ja ajattelemisen aihetta koiran jalostukseen liittyvistä asioista.

Linjasiitoksesta

Dog Worldissa julkaistusta Tom Hornerin alkuperäisartikkelista muokanneet Riitta Aho ja Hilkka Nousiainen

Kasvattajan päämäärät

Kun kasvattaja toivoo voivansa antaa rodulle pysyvän tai sitä parantavan leiman, on hänen uhrattava paljon aikaa parhaan mahdollisen uroksen valintaan. Jos haluaa saada koiranjalostuksessa aikaan jotakin kunnollista, ei koskaan saa tyytyä puolinaisiin ratkaisuihin, vaan päämäärät tulee asettaa kyllin korkealle. Vaatii jo jonkin verran ponnisteluja, kun pentujen taso saavuttaa rodun keskiarvon, mutta vielä enemmän vaaditaan sen ylittämiseen!

Kennelin voima on sen nartuissa

Ennen kuin hyvän uroksen valintaa edes ryhdytään pohtimaan, tulisi muistaa, että kennelin voima on nartuissa. Kasvattajalle ei aiheudu paljonkaan lisäkustannuksia, jos hän valitsee vain parhaimmat nartut jalostukseen tai ostaa keskinkertaisen nartun sijasta parhaan mahdollisen linjan edustajan. Kasvattajaksi todella haluava ei koskaan perusta linjaansa keskitasoisille tai sitä huonommille nartuille, siksi voimakkaasti hän on myöhemmin riippuvainen kantanarttujensa laadusta. Hänellä tulee olla rohkeutta pidättäytyä käyttämästä tällaista narttua siitokseen riippumatta siitä, kuinka kiintynyt hän siihen on. Vastuunsa tuntevan kasvattajan kasvatustyö perustuu objektiiviseen laatuun, ei inhimillisiin tunteisiin. Useimmat nartut, jotka eivät sovellu siitokseen, puolustavat hyvin paikkaansa onnellisina kotikoirina.

Ei koskaan tulisi rikkoa sitä sääntöä, että jalostukseen tarvitaan paras mahdollinen uros. On oikeastaan vain yksi poikkeus: jos uros on erittäin hyvistä linjoista, vaikkakaan se itse ei ole ulkomuodoltaan kovin hohdokas, ja jos sillä lisäksi on todistettavasti erinomaisia jälkeläisiä, se on käyttökelpoinen. Mainitessani ”erinomaiset” jälkeläiset tarkoitan sitä sananmukaisesti enkä vain yleensä tyydyttäviä tai hyviä!

Kun kasvattaja on saanut aikaan todella hyvän nartun, on hänen mietittävä, miten tästä jatkaa eteenpäin. Mahdollisuuksia ovat esimerkiksi seuraavat yhdistelmät:

- Tutkiessaan nartun sukutaulua kasvattaja huoma, että nartun isä on parempi kuin sen emä. Vahvistaakseen tätä linjaa kasvattaja voi astuttaa nartun esim. sen isän hyvällä pojalla jostain toisesta vieraasta hyvästä nartusta. Tämä olisi siis narttumme velipuoli isän ollessa yhteinen. Näin kasvattaja voi vahvistaa isän hyviä ominaisuuksia linjassaan. Tällöin on myös todennäköistä, että jälkeläiset muistuttavat tätä erinomaista urosta tai ovat jopa sitä parempia. Jos narttu puolestaan polveutuu hyvästä linjasta olevasta erinomaisesta nartusta, tulisi kasvattajan suunnata katseensa emään ja käyttää esim. narttunsa velipuolta.

- Kasvattajan tulee päätyä jompaankumpaan linjaan, sillä koskaan ei pidä yrittää samanaikaisesti kahden linjan parhaita ominaisuuksia omaan kantaansa.

Yhdistämällä vähemmän sukua olevia koiria keskenään voidaan saada myös parannusta aikaan. Jos kasvattajalla on esim. tuontikoira, on tämä jalostustapa yleensä ainoa mahdollinen. Tällöin tulisi narttu astuttaa koiralla, joka edustaa samaa tyyppiä. Tällaiset yhdistelmät eivät ole kuitenkaan yhtä luotettavia, mitä tulee jälkeläisten tasaiseen laatuun.

Edellä mainituista syistä johtuen monet maailman tunnetuimmista kasvattajista ovat perustaneet työnsä hyvin suunniteltuun linjasiitokseen. Rakennettaessa linjaa viisaasti linjasiitoksen perustalle parantamisen mahdollisuudet ovat huomattavasti suuremmat kuin valittaessa säännöllisesti täysin vierassukuiset yhdistelmät (jolloin kenties ainoa yhdistävä tekijä on valionarvo). Toisin sanoen viimeksi mainituilla ei ole yhteisiä hyviä esivanhempia. Kahden toisilleen vierasta sukua olevan yksilön yhdistämien on aina vain ”laukaus pimeyteen”. Yhdistelmä ei ole sen luotettavampi kuin mahdollisuus saada suuri arpajaisvoitto. Silloin tällöin kasvattaja voi saada ”tuuriosuman”, useimmiten kuitenkin tulokset ovat paljon huonompia kuin on toivottu. Johdonmukaisen linjasiitoksen pohjalle rakennetulla linjalla voi huomattavasti pienentää juuri näitä odottamattomia heikkouksia jälkeläisissä, koska pentueeseen vaikuttavien esivanhempien määrä vähenee.

Jälkeläisten sukutaulussa esiintyvät jotkut nimet sitä useammin, mitä pidemmälle linjasiitoksessa on edetty. Tieteellisesti ilmaistuna: mitä pienempi on geenipooli (= kaikki linjassa vaikuttavat erilaiset geenit), sitä vähemmän on vaihtelun mahdollisuuksia. Käytännössä pennut siis muistuttavat yhä enemmän toisiaan.

Ahtainta sisäsiitosta, kuten täyssisarus-, äiti/poika- tai isä/tytär-yhdistelmiä ei tavallisen kasvattajan koskaan pitäisi kokeilla. Jotta tällä menetelmällä päästäisiin tuloksiin, tarvitaan vuosien kokemus. Ahdas sisäsiitos voi silloin tällöin saada aikaan merkittäviä tuloksia, mutta paljon useammin se aiheuttaa vain harmia.

Puuttuvan ominaisuuden hakeminen linjaan

Jos linjasta puuttuu jokin toivottu ominaisuus, voidaan se saada mukaan käyttämällä urosta, jolla juuri tämä ominaisuus on erityisen selvästi. Näin kasvattaja voi rakentaa linjasiitoksen perusteella yhdessä tai kahdessa sukupolvessa tällä uroksella linjan, ja näin hän on myös melko todennäköisesti saanut haluamansa ominaisuuden, joka myös periytyy. Sen jälkeen hän voi yhdistää tämän uuden linjan omaansa. Tällä menetelmällä hän voi, jos hänellä on vähänkään onnea, tuoda puuttuvan ominaisuuden linjaansa ja jatkaa tästä taas eteenpäin. Halutessaan suunnitella huolella kasvattaja tekee viisaasti tehdessään tulevat sukutaulut. Näin eivät erityisen tärkeät ominaisuudet jää häneltä ottamatta huomioon. Positiivisten kohtien tiivistyminen on toivottua, ei kuitenkaan huonojen ominaisuuksien.

Tutki huolellisesti

Kun kasvattaja seuraa tiettyä verilinjaa, on kasvatukseen mukaan otettavien yksilöiden valinta kaikkein tärkeintä. Eteenpäin ei päästä yhdistämällä kaksi koiraa, joiden teoriassa pitäisi tuottaa hyviä jälkeläisiä, jos niitä ei ole etukäteen erittäin huolellisesti tutkittu! Yhdistelmät, jotka näyttävät hyviltä vain paperilla, ovat järjettömiä. Osapuolia täytyy tarkastella kriittisesti. Kahdella voitokkaalla, sukulaisuussuhteiltaan ihanteellisilla yksilöillä saattaa olla juuri samat virheet (täysin virheetöntä voittaja ei olekaan). Tällainen yhdistelmä olisi naurettava. Virheet vain kaksinkertaistuisivat ja niiden poistaminen veisi sukupolvien ajan. Tämä olisi askel taaksepäin eikä eteenpäin.

Kummankin yksilön hyvät ja huonot puolet täytyy tutkia tarkoin. Tätä ei saa tehdä metrimitalla, vaan kokemuksella. Jos kasvattajalla on esimerkiksi linjassaan liian raskaita päitä ja hän haluaisi parantaa tätä ominaisuutta jonkun tietyn uroksen avulla, täytyy tarkkaan tutkia molemmat osapuolet eikä vain niiden päitä!

Kaikessa suunnittelussa kasvattajan on ehdottoman välttämätöntä tuntea rotumääritelmä tarkoin, jotta hän ei yhtäkkiä poikkeaisi siitä. Tämän lisäksi hänellä täytyy olla tarkka mielikuva siitä, mitä hän haluaa saavuttaa. Näin hän voi pentuja valitessaan tulla aina lähemmäksi ihannettaan.

Elintärkeitä tekijöitä ei saa unohtaa

Pyrkimyksessään täydellisyyteen kasvattaja ei koskaan saisi asettaa alttiiksi rodulle elintärkeitä tekijöitä kuten hedelmällisyyttä, moitteetonta luonnetta, äidinvaistoja ja terveyttä. Olemassa olevia perinnöllisiä vikoja tulisi välttää ehdottomasti. Ei koskaan saisi riskeerata sellaisia ominaisuuksia kuin normaalia synnytystä ja moitteetonta liikuntaa. Roduissa, joissa synnytykset sujuvat normaalisti ilman komplikaatioita, on täysin turhaa rakentaa linjaa nartulle, jolla on synnytysvaikeuksia!

Yksityiskohdat, kuten väri, turkin laatu, silmien väri, pigmentti yms. ovat paljon vähäpätöisempiä ominaisuuksia kuin yllä mainitut perustavaa laatua olevat ominaisuudet. Jos linja on kauttaaltaan terve, voi epäolennaisuudet poista usein yhdellä tai kahdella taitavalla yhdistelmällä. Ominaisuudet, jotka tulisi ensi sijassa ottaa huomioon, ovat tyyppi, olemus, tasapainoisuus ja harmoninen kokonaisuus.

Saman yhdistelmän uusiminen

Jos yhdistelmä on tuottanut yhden tai useamman erinomaisen yksilön, tulee aina mieleen ajatus yhdistelmän uusimisesta. Luonnollisesti tällöin toivotaan, että tuloksena olisi vähintään yhtä hyviä ellei parempiakin jälkeläisiä. Mahdollisuus, että toinen tai kolmas pentue antaisi yhtä hyvän tuloksen, on kuitenkin pieni, sillä geenien hajonta on niin suuri, että tulos riippuu sattumasta. Sellainen kasvattaja, joka kasvattaa koiria ensisijaisesti myyntitarkoituksessa, voi yrittää tätä useammilla samoilla yhdistelmillä. Mutta sen, joka kasvattaa parantaakseen omaa kantaansa, tulisi luopua ajatuksesta. Mitä hyötyä hänelle on kennelistä täynnä hyviä narttuja ja uroksia, jos ne kaikki ovat täyssisaruksia? Kun kasvattaja haluaisi jatkaa niillä, olisi hänen uhkanaan ahdas sisäsiitos. Sen vuoksi hän on viisas, jos hän valitsee narttunsa toiseksi ja kolmanneksi puolisoksi uroksia samasta linjasta, mutta sellaisia, jotka tuovat jotain uutta mukanaan. Näin hänellä on suurempi valikoima yksilöitä, jotka tosin ovat hänen linjastaan, mutta eivät kuitenkaan ole täysin sisäsiitettyjä.

Tee töitä ja ole kriittinen

Muutamat kasvattajat näyttävät saaneen aikaan hyvän linjan sattumalta tai ”kuun ollessa sopivassa asennossa” yhdistelmää tehtäessä. Viisas kasvattaja ei kuitenkaan luota tuuriin, vaan käyttää paljon aikaa sukutaulujen opiskeluun, omien koirien tutkiskeluun ja toisten kasvattajien koirien tarkasteluun nähdäkseen, voisivatko ne mahdollisesti auttaa häntä eteenpäin. Huippuluokan koirien kasvattaminen on hidas ja pitkä prosessi. Yhtä ei saisi tunnollinen kasvattaja koskaan tehdä: valehdella itselleen ja uskoa, että hänen koiransa ovat parempia kuin muiden kasvattajien yksinkertaisesti siksi, että ne kuuluvat hänelle!

Vilpittömyys varsinkin tarkasteltaessa omia koiria kriittisesti on kaiken alku. Vaikka omistaisikin hyviä koiria, on muistettava, että virheetöntä yksilöä ei olekaan.

  

21 kultaista neuvoa kasvattajalle

H. Harmar: Hunduppfödarens handbok
Käännös Riitta Aho

1. Siitosnartut on valittava mitä suurimmalla huolella.

2. Ota mahdollisimman paljon selvää niiden siitosurosten taustasta, joiden käyttö tiettyä narttua silmällä pitäen voi tulla kysymykseen.

3. Älä anna harhauttavien ilmoitusten pettää, äläkä anna liian suurta painoa sellaisille sanoille kuin ”valio” ja ”tuotettu”. Parhaat sukutaulut eivät suinkaan ole niitä, jotka sisältävät eniten kuuluisia siitosuroksia ja –narttuja. Oleellisinta on, missä kohdassa sukutaulua nämä loistavat esivanhemmat ovat, missä määrin ne ovat esimerkillisesti linjasiitettyjä ja esiintyvätkö nämä esi-isät sekä uroksen että nartun puolella.

4. Tutustu niin moneen rodun edustajaan kuin mahdollista ja keskustele kasvattajien kanssa. Jos todella olet rodusta kiinnostunut, täytyy sinun olla valmis kuuntelemaan ja käyttämään muiden tietoja hyväksesi. Muista, että näyttelyvoittajia ei synny, vaan ne tehdään.

5. Älä usko kaikkea, mitä kuulet, vaan erota jyvät akanoista. Koiraurheilu on kovaa ja häikäilemätöntä etenkin huipulla ja houkuttelee usein esiin ihmisen huonoimmat puolet.

6. Lue niin paljon kuin mahdollista valitsemastasi rodusta. Tutustu rotumääritelmään ja opi soveltamaan sitä. Kuka tahansa voi nähdä väärin, mutta tarvitaan tietoa ja taitoa koiran parhaiden puolien erottamiseksi.

7. Älä koskaan arvostele toisia koiria, ellei sinun mielipidettäsi ole nimenomaan kysytty. Kerro auliisti koirien hyvistä puolista, äläkä kitsastele silloin, kun kiitos on paikallaan. Jos kuulet jotain koiraa moitittavan, pidä huoli siitä, että itse saat tutustua siihen ja muodostaa siitä oman mielipiteesi.

8. Kerätessäsi tietoja rodusta ole tarkkana siitä, kuinka tietoja saat. Tarkista aina kahdesti kaikki tiedot ja ole tahdikas, sillä juonittelevat juorutädit saattavat tulkita väärin sinun rehelliset ja myönteisessä hengessä tekemäsi tiedustelut. Valitettavasti sellaisia ihmisiä on kaikkien koirarotujen harrastajien keskuudessa. Kaikkea perinnöllisistä virheistä saatua tietoa pitää käsitellä luottamuksellisesti, eikä käyttää panetteluun.

9. Kun olet tutustunut rotuun ja aiot aloittaa kasvattamisen, laadi kaikista koiristasi yksityiskohtainen kortisto sekä taulukko koirien erityispiirteistä. 

10. Ota koirista valokuva sekä sivusta että edestä ja säilytä kuvat taulukoiden yhteydessä. Kirjoita jokaisesta koirasta ylös niin monta mielenkiintoista kohtaa kuin mahdollista. Säilytä kaikki aineisto asiakirjalaatikossa.

11. Linjan luominen määrätyn koirarodun puitteissa vie pitkän aikaa. Älä luovuta liian pian, jos aikaansaamasi koirat eivät vastaa mielestäsi rotumääritelmää, mutta älä myöskään jatka liian kauan väärään suuntaan. Älä koskaan anna ei-toivottujen ominaisuuksien vahvistua.

12. Älä kiinnitä huomiota alentaviin arvosteluihin, äläkä tule surulliseksi jos et saa tunnustusta joltakin kasvattajalta. Se voi olla epäsuoraa kohteliaisuutta.

13. Jaa anteliaasti kiitosta kaikille kauniille koirille huolimatta siitä, kuka ne on kasvattanut tai omistaa.

14. Vältä kennelsokeutta ja ennen kaikkea rotusokeutta.

15. Koiriesi jälkeen eläinlääkärin tulee olla paras ystäväsi.

16. Pidä huolta siitä, että koirasi ovat hyvin ravittuja, terveitä ja iloisia ja että niille riittää touhua päivät läpeensä.

17. Älä koskaan pidä useampaa koiraa kuin mitä ehdit helposti hoitaa tai mihin sinulla on varaa, ja pidä huoli siitä, että koirat eivät sido sinua kotiin. Älä koskaan ota koiria niin vakavasti, että voit puhua vain niistä tai ajatella vain niitä ja että suljet kaikki muut maailman tapahtumat ulkopuolelle.

18. Pidä itselläsi parhaat pennut siitä huolimatta mitä niistä sinulle tarjotaan. Muutoin huomaat pian, että olet takaisin lähtökohdassa.

19. Laadi lista kaikista rodun tunnetuista väistyvistä ja vallitsevista ominaisuuksista ja järjestä siitosohjelmasi listan mukaisesti.

20. Pitäydy hyvin suunnitellussa linjasiitoksessa ja sulje ulkopuolelle se, mitä et halua mukaan. Kehitä kaksi toisiaan täydentävää linjaa ja sen lisäksi kolmas, jota käytät siitokseen näiden kahden ensimmäisen kanssa.

21. Muista, että hankitut ominaisuudet eivät periydy. Mutta jos jokin virhe pääsee linjaan tai rotuun, ota selvää sen syystä ja tee asialle jotakin. Vakavista virheistä ei saa vaieta niin kuin niitä ei olisikaan.