Toisinaan, kaikkialla, säännönmukaisesti…

Gerrit Vlieghuis, Hollanti (kennel v.h. Martiniheim)
Afgaani 4/81

Siinä se nyt on, pikku afgaaninarttumme, joka syntymästään asti on aiheuttanut meille päänvaivaa. Kolmen pennun pentueesta se oli ainoa, joka heti kiinnitti huomiotamme. Se nimittäin erosi täysin sisaruksistaan ihonsa puolesta – iho sen ympärillä riippui kuin löysä jakku, se oli todella joka puolelta poimuinen, kaulasta, tassuista, päästä, silmien välistä. Kun nostimme ihoa sormilla, se jäi samalla lailla kauaksi aikaa ”paikoilleen” kuin sairaalloisesti kuivuneella pennulla. Ensimmäinen ajatuksemme olikin, että tässä on kysymyksessä jokin sairaus.

Pentu kuitenkin kasvoi ja kehittyi muiden lailla ja vaikutti täysin terveeltä. Se joi kuten muutkin ja oli erittäin leikkisä. Mutta kaikesta huolimatta vaikutti sen ulkonäkö oudolta.

Kun pennut olivat seitsemän viikon ikäisiä, vieraili miellä eräs saksalainen vinttikoiratuomari rouvineen. Yllätys oli täydellinen, kun vieraamme pennun nähdessään kuin yhdestä suusta huudahtivat: Ihanaa, lyhytkarvainen afgaani! Olimmehan itsekin todenneet pennun erilaisuuden ja jokainen, joka kerran on nähnyt seitsemänviikkoisen afgaaninpennun tietää, että sillä on jo siinä iässä karvankasvu alkanut.

Nitai-pennulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista karvapeitteen alkua, sillä oli vain tuo väljä ”nuttu” ympärillään. Meillä ei koskaan ollut ollut tilaisuutta nähdä muitakaan lyhytkarvaisia vastasyntyneitä pentuja, joten emme missään vaiheessa osanneet kuvitella Nitaa lyhytkarvaiseksi afgaaniksi, ajattelimme, että kyllä sillekin ajan mittaan karvaa tulee. Nyt kun tajusimme, mistä oli kysymys, olimme ensin aika tavalla ymmällämme. Saksalaisten vieraittemme innostuneisuus tarttui kuitenkin meihin ja meitä alkoi kiinnostaa lähinnä asian kynologinen puoli. Olisi tosiaan kiinnostavaa saada tietää, kuinka usein lyhytkarvaisia afgaaneja tavataan. Saimme seuraavia tietoja:

J. Gondrexon ja G. N. Reyne van Heuveln’n kirjoittama suuri koirakirja, joka on käännetty italiankielestä, mainitsee rotua kuvaillessaan: ”…afgaaninvinttikoira esiintyy alkuperämaassaan kolmena eri muunnoksena: 
a) lyhytkarvaisena 
b) lyhytkarvaisena salukityyppinä (”hapsuisena”) 
c) pitkä- ja tiheäkarvaisena (alkuperäinen vuoristokoira).” 
Olemmeko samaa mieltä kirjailijan kanssa, ei tässä yhteydessä tunnu merkitsevältä.

Angel from The House of Daylight, lyhytkarvainen afgaani yhdistelmästä Ch Akaba’s Blue Ambassador x Lira’s Bihar

Joulukuun 1971 Windhundsfreundissa kirjoittaa Claudine Maerkl sivulla 328 otsikolla ”Harvinaiset vinttikoirat” Euroopassa melkein tuntemattomasta koiralajista ”Afghan Hairless Tazi”, jota Kuci-paimentolaiset Bakwassa (Afganistan) kasvattivat ja käyttivät ennen kaikkea gasellien metsästykseen. Kirjoittaja mainitsee tässä yhteydessä Han Jüngelingin mielipiteen: ”On kysymyksessä etelävenäläinen arovinttikoira ”Ruskaja Stepnaja Borzaja”. Myös Rassehund-nimisessä julkaisussa nr. 6/1971 kertoo Rüdiger Daub kirjoituksessaan ”Die Windhunde der Sowjetunion” (Neuvostoliiton vinttikoirat) samantyyppisestä vinttikoirasta.

Julkaisujen innostamine olemme itsekin yrittäneet ottaa selvää eri maissa mahdollisesti esiintyvistä lyhytkarvaisista afgaaneista. Yllättävää on, että tyyppiä esiintyy monissa maissa sekä vanhoissa, erittäin tiiviissä sisäsiitoksissa että väljemmissä yhdistelmissä. Tällä hetkellä Hollannissa on ainakin neljä lyhytkarvaista afgaania; myös Saksassa, Englannissa, Suomessa, Amerikassa ja Australiassa tyyppiä on tavattu.

Eta Pauptit kirjoitti mm., että joku perinnöllinen tekijä voidaan jalostuksessa tosin sada peitetyksi (esim. afgaanin satula, joka voidaan saada liiasta karvasta paljaaksi), mutta toisaalta sitä ei saada perintötekijänä poistetuksi. Seikka, että lyhytkarvaisia afgaaneja syntyy jatkuvasti, olkoon siten todisteena siitä, että lyhytkarvaisuus on piilevä ominaisuus.

Aiela Duste Pachtana as Dorney (Ch Zaid v. Katwiga x Beledi Duste Pachtana as Dorney) kuvassa n. 2-vuotiaana

NVOW:n tuomaripäivillä v. 1978 esiteltiin kaksi hollantilaista, sekä tyypiltään että suvultaan täysintoisistaan eroavaa lyhytkarvaista afgaania. Tilanne aiheutti tietysti vilkasta mielipiteenvaihtoa. Eräs keskustelun johtopäätöksistä oli, että lyhytkarvaisuuden katsotaan olevan tuloksena eri rotujen risteytyksestä.

Läsnäollut eläinlääkäri/vinttikoiratuomari, joka on myös tunnustettu perinnöllisyysopin tuntija, vahvisti käsityksenään, että vielä 20 sukupolven jälkeen voivat määrätyt perinnölliset ominaisuudet tulla esiin.

On luultavaa, että lyhytkarvaisia afgaaneja syntyy useamminkin kuin tulee julkisuuteen. Olisi erittäin toivottavaa, että tämä artikkeli auttaisi osaltaan asian eteenpäinviemistä.

Oma lyhytkarvainen afgaanimme on tällä välin kehittynyt aidon afgaanin kaltaiseksi, se elelee huoletonna ja täysin tietämättömänä siitä hälystä, mitä se on herättänyt. Tärkeintä on, että sen luonteessa on yhdistyneenä kaikki ne ominaisuudet, jotka me niin mielellämme afgaanille luemme kuuluviksi.

  
  
Lisäpiirteenä edelliseen kerrottakoon vielä eräästä tapaamisesta Englannissa:
- Wilfriede Schwerm-Hahne

Englanninmatkani yhteydessä kävin myös Windsorin näyttelyssä, joka epäilemättä on Crufts’n näyttelyn rinnalla eräs merkittävimmistä vinttikoiratapahtumista Englannissa.

Kun juoksentelin edestakaisin eri kehien välillä nähdäkseni mahdollisimman monia koiria, kiintyi huomioni erääseen ihanaan, suurikokoiseen, punertavaan ja lyhytkarvaiseen koiraan, Ihastuneena katselin sitä tietämättä, mistä rodusta oikein on kysymys (päähäni ei todella pälkähtänyt, että edessäni seisoisi sekarotuinen uros). Kun sitten yht’äkkiä minulla sytytti! Afgaanihan siinä oli! Minähän olin tavannut vain sileäkarvaisen afgaaninartun ja senkin vain juoksuradalla, joten ei olut ihme, etten heti tunnistanut tätä urosta. Rupesin heti keskustelemaan omistajan kanssa. Hän oli erittäin tyytyväinen, etten hetkeäkään ollut epäillyt koiran jaloutta ja puhdasrotuisuutta. Sain tietää, että Englannissa syntyy yhä useammin lyhytkarvaisia afgaaneja, mutta ne nukutetaan heti synnyttyään.

4-vuotias uros englantilaista sukujuurta, Windsor Show’ssa kuvattuna

Tässä tapauksessa pennun pelasti kasvattajan tietämättömyys. Tällä hetkellä koira elää onnellisena lemmikkieläimen osassaan. Uroksen emä samoin kuin eräs pentuesisar olivat mukana Windsorin näyttelyssä ja sain ottaa oheisena julkaistut kuvat.

Vas. lyhytkarvaisen uroksen äiti,  oik. pentuesisar

Mikäli jollakin tämän kirjoituksen lukijalla on omakohtaisia kokemuksia lyhytkarvaisista afgaaneista, olisin erittäin kiitollinen yhteydenotosta.

Ylläoleva artikkeli on suomennettu Afghanenjournal no. 3/81 –lehdestä, mihin se puolestaan on saksannettu hollantilaisesta julkaisusta ”Onze Hond”.

  

Lyhytkarvainen afgaani

Raili Aurala (kennel Goldshadow)
Afgaani 1/82

Luettuani kirjoituksen Suomen Afgaanit –julkaisusta 1981/4 muistui mieleeni kasvattamani toinen afgaanipentue, jossa vanhemmat Immerwach Sidereus / Goldshadow Dinah. Pentue syntyi 18.3.70, josta yksi kahdeksasta pennusta poikkesi muista 5-6 viikon ikäisenä. Sillä oli todella nahka kuin löysä jakku. Leeni Sinkkonen, joka silloin jo omisti afgaanin, ihastui vaaleaan maskittomaan afgaanityttöön. Nimeksi kastettiin Elegia, emmekä voineet kuvitellakaan, ettei sen karva kasvaisi.

Olin siihen aikaan alkava afgaaninkasvattaja ja pidin selvänä, että yhdellä pennulla oli vain hitaampi karvankasvu. Pentu sai kodin Leeni Sinkkosen luona ja itselleni jäi sisar Estienne.

Puolen vuoden iässä vertailimme sisaruksia ja silloin ensimmäisen kerran heräsi epäilys, ettei karva ehkä kasvaisikaan. Sinkkoset luopuivat nuoresta iloisesta koirasta ja uusi koti ilmaantui Ilmari Virtasen luona, jossa oli jo sisar Easy Rider sekä äidin sisar Daydream. Pari vuotta Elegia sai elää onnellisena sisarensa ja tätinsä seurassa. Lopettamisen syynä oli ehkä ihmisten kiinnostus. Jos kertomus lyhytkarvaisesta afgaanista olisi ollut kymmenen vuotta aikaisemmin, olisi Elegia ehkä vieläkin elossa.

Pentueen muut seitsemän sisarusta olivat erittäin runsasturkkisia. Easy Rider oli jo nuorena Pohj MVA ja Estienne SF MVA, veli Emiiri oli Satumaan kennelin suosittu jalostusuros. Muita sisaruksia ei paljon käytetty näyttelyissä. Emiiri oli myös INT CH Goldshadow Uriah Heepin isä. Pengottuani vanhat valokuvat löysin Elegian kuvan noin 10 kk ikäisenä sekä pentuekuvan, jossa osa pennuista. Viimeisenä nurkassa Easy Rider, seisomassa Eros ja sen edessä Emanuel, Elegia ja Elegant. Omasta mielestäni tämä pentue on ollut kokonaisuutena paras kasvattamistani afgaanipentueista – ainoana mysteerinä Elegian lyhyt elämä, joka on askarruttanut minua yli yhdentoista vuoden ajan.

Toim. huom. (2003): Pitkäkarvaisuuden aiheuttava geeni on koirilla yleensä väistyvä lyhytkarvaisuuteen nähden. Tämän vuoksi ei pitäisi olla mahdollista, että lyhytkarvaisuus kulkisi afgaanisuvuissa piilevänä ominaisuutena, koska lyhytkarvaisen koiran vanhemmista jommankumman pitäisi olla niinikään lyhytkarvainen. Todennäköisempää on, että kyse on geeniparin toisen geenin spontaanista mutaatiosta. Tätä tukee myös se, että kun lyhytkarvainen afgaani astutettiin kokeeksi ”tavallisella” pitkäkarvaisella, puolet pennuista oli lyhytkarvaisia ja puolet pitkäkarvaisia: kyseessä on siis ollut dominoiva geeni ja heterotsygoottinen geenipari. Vastavaanlaisia yllätyksiä, kahdelle pitkäkarvaiselle vanhemmalle syntyneitä lyhytkarvaisia pentuja, tunnetaan myös sukulaisrodussa salukeissa.