Suomen Afgaanit ry:n artikkelikirjasto

Saksassa elää jo viidennessä polvessa suoraan Afganistanista tuodun tazin jälkeläisiä. Yhden tällaisen harvinaisuuden omistaja Jutta Rübesam kertoo, että narttu nimeltä Fritzi tuotiin Saksaan joskus 1960-luvulla. Se oli tasankotyypin afgaani, jolla ei ollut kovin paljon karvaa. Sen omistaja ei yrittänyt rekisteröidä koiraansa virallisesti, eikä sen myöhemmistä vaiheista ole teitoa. Fritzin tytär Linka sai aikanaan (1977) yhden pentueen, ja tästä pentueesta on Jutan oma narttu Saika. Saikan isä on englantilais-saksalaissukuinen pitkäkarvainen ”eurooppalainen” afgaani. Itse Saika oli varsin kevytturkkinen, mutta steriloinnin jälkeen se kasvatti pitemmän turkin.

Afganistanista tuotiin myös uros Schamal. Sen toi maahan afganistanilainen lääkäri, joka toivoi saavansa sen myynnistä suuret rahat. Kun hänelle selvisi, ettei hän saisi koiraa myytyä, hän antoi sen pois. Koira päätyi miehelle, joka oli aikaisemmin tuonut itsekin tasankotyyppisen nartun Schiban Afganistanista. Schiba oli se usein mainittu koira, joka rauhoitettiin lääkkeillä ja kuljetettiin maasta maton alle piilotettuna. Afganistanissa se oli kuulunut tazilaumaan, ja sen korvat oli värjätty punavärillä omistajan merkiksi. Jokaisella omistajalla oli oma tunnusvärinsä, jolla hän merkitsi koiransa. Schiba kuoli 9-vuotiaana jättämättä jälkeläisiä. Schamalista tuli Saikan ainoan pentueen isä (1981). Pennut, mm. uros Schahrak ja narttu Schiwa, olivat kaikki kullanvärisiä ja tasankotyyppisiä.

Schiba kuvattuna vielä Afganistanissa ollessaan. Tummat laikut korvissa ja kyljissä ovat merkintäväriä.

Myöskään Saikaa tai sen pentuetta ei tässä vaiheessa rekisteröity. Myöhemmin Jutta liittyi Saksan vinttikoirakoirakerhoon ja sai Saikan rekisteröityä afgaaninvinttikoirana. Kun se sai osallistua ratakilpailuihin, se osoittautui nopeasti hyväksi juoksijaksi. Saikan tytär Schiwa astutettiin edelleen (1987) länsimaisella afgaaniuroksella Dallah’s Mijan, ja tästä pentueesta ovat mm. Ronja ja Jutan nykyinen koira Azadi. Pentueessa oli sekä tasanko- että vuoristotyyppisiä koiria. Jutan mielestä Azadi oli lähinnä sekoitus molemmista tyypeistä. Näistä pennuista vain Azadi rekisteröitiin, ja sekin on kilpaillut radalla. Se on kuitenkin osoittautunut isoäitiään hitaammaksi. Jutta epäilee, että linja päättyy tähän, koska rekisteröimättömiä pentuja on niin vaikea myydä, eikä hän todennäköisesti saisi Azadin pentuja rekisteröityä.

Saika 8-vuotiaana. Turkki on kasvanut sterilisaation jälkeen.

Kaikkiaan suhtautuminen näihin koiriin ja niiden jälkeläisiin on ollut ristiriitaista. Pieni osa on aidosti kiinnostuneita. Monet taas haluavat sekoittaa tasankotyypin linjoja länsimaisiin afgaaneihin saadakseen lisää nopeutta ratakilpailuja varten. Useimmat ovat kuitenkin sitä mieltä, että Khalag tazit eivät ole puhdasrotuisia afgaaneita, vana niitä epäillään salukin ja afgaanin sekoituksiksi.

Jutalla on nykyään myös puhdas tasankotyypin afgaani (Khalag tazi) Danuta Spaethin Registan-kennelistä, mutta hän ei ole saanut sitä rekisteröidyksi omana muunnoksenaan. Myös tämän koiran veli, Katmir Registan, asuu Saksassa.

Hiljattain saksaan on tuotu myös Kazakistanin tasin pentu. Sen omistajat yrittivät hankkia Khalagia, mutta saivatkin Alma Atasta fawn-värisen Tumanin, jonka vanhemmat ovat edelleen metsästyskäytössä olevia koria. Ulkonäöltään tämä rotu muistuttaa voimakasrakenteista salukia. Meillä Suomessa on ainakin yksi tämän rodun edustaja, noin vuoden vanha kermanvärinen narttu Aiziz.

Huom. Vuosiluvut saattavat olla epätarkkoja, ne on laskettu koirien ilmoitetusta iästä.

Kolme sukupolvea Afganistanin tuontien jälkeläisiä. Oikealla isoäiti Saika (10 v), keskellä poika Schahrak (7 v), vasemmalla Saikan tyttärentytär Azadi (8 kk).