SARJASSAMME WANHOJA WAIKUTTAJIA

Chandhara's Wild Willow
13.11.1965 - 17.1.1982

Marja Helenius
Afgaani 1/93

"Beulaa" voi kutsua vanhaksi vaikuttajaksi sanan kaikissa merkityksissä - hän vaikutti Marja Rantalan (nykyinen Helenius) Ran-Harissa yli 16 vuotta. Hän toi Suomen kapealle pohjalle perustettuun afgaanikantaan uusia verilinjoja ja aivan uuden värin, kokomustan. Beulan elämästä kertoo Marja itse.

Beula syntyi 13.11.1965 Englannissa Miss Stephanie Hunt-Crowleyn Chandhara-kennelissä. Beula oli suvultaan melkein 3/4 vanhaa Sunny Shayn Grandeur-linjaa, jonka afgaanit ovat tunnetusti hyvin älykkäitä ja pitkäikäisiä. Vanhoillisessa Englannissa Stephanie oli ainoa Grandeur-linjan kasvattaja. Beula tuli turvallisesti Seutulaan Pirkko konttisen sylissä helmikuun pakkasyönä 1966. Sieltä kiikutimme kotiin pienen Villi Pajun. Allakassani lukee seuraavan päivän kohdalla: "'Villi' on tosiaan villi". Niin se aika menee, siitäkin on jo 27 vuotta.

10-vuotiaan "tavallisen" collien omistajana olin ihmeissäni ja ihastuksissani tästä erikoisesta villikosta. Beula oli tavattoman energinen ja kekseliäs, niin että koti oli kuin karnevaalin jälkeen töistä kotiin tullessani. Kotona oleva invalidi-isäni ei saanut pidettyä Beulaa aisoissa ja tyytyi lähinnä huvittuneena katselemaan tätä sirkuskoiraa. Ei kestänyt kauan ennen kuin olin täysipäiväinen afgaaninpennun hoitaja. Beulan liiat höyryt päästin pois olemalla usein ulkona ja vähitellen totutin sen vapaaksi. Koulutetusta colliestani oli tässä hyötyä. Beula pysähtyi seis-huudolla ja odotti, jos olin tarpeeksi lähellä, muuten se viis veisasi.

Beula 9 kk.

Ostimme tulevan Ran-Har-paikan Beulan ollessa neljä- ja puolivuotias, ja melko nopeasti sain aidatuksi noin puolen hehtaarin verran pihaa. Tavallisen koiran aita olisi pitänyt sisällään, mutta ei afgaaneita. Beula kävi järjestelmällisesti joka ilmansuunnassa tutkimassa asuinympäristöään ollen poissa noin kaksi tuntia kerrallaan. Järjestään ovat kaikki myöhemmätkin usein kulkeneet omia teitään. Hiusteni repimisestä huolimatta olin onnellinen, kun ne iloisina ja silmät hehkuen tulivat ehjinä kotiin. Sanoisin, että afgaanin reviiri on huomattavan laaja.

Luonteeltaan Beula oli hyvähermoinen ja hyväntuulinen, vilkas ja huumorintajuinen, pilke silmässään. Ran-Harissa kävi paljon koiria, eniten afgaaneita, kyläilemässä tai tulossa kotitäysihoitoon. Beula ei pelännyt ketään, vaikka oli kookkaampiakin, vaan tarkasti kaikki kuonosta hännänpäähän ja olisi varmaan tarkastanut hampaatkin, ja vieraat seisoivat kuin tinasotilaat. Koirien omistajat saivat lyhyen, uteliaan ja ystävällisen tarkastuksen.

Vieraita ihmisiä kohtaan Beula oli pidättyväinen ja välinpitämätönkin: katsoi kohti mutta ei kuitenkaan katsonut, niin että "selkäpiitä karmii", olivat kommentit Beulasta ensikättelyssä. Oudonnäköinen koira, tutkimaton ilme ja synkkä musta väri lienevät tehostaneet tuntemuksia.

Näyttelyissä Beula oli OK ja osasi käyttäytyä. Se jopa rakasti juosta kehässä ja vanhempana vaatimalla vaati (äänekkäästi) päästä kehään juoksemaan muiden kanssa. Mutta eihän se käynyt, kun vuoro oli vasta veteraaniluokassa. Beulan viimeinen näyttely oli vesisateessa, jolloin ikää oli pari kuukautta vaille 13 vuotta. Kuuden tunnin odottelun jälkeen se pääsi vihdoin ja viimein kehään ja voitti: "...liikkui kuin 2-vuotias..."

Kun lapsia ja lapsenlapsia syntyi ja jäi Ran-Hariin, Beula piti huolen, että sisällä ei sitten riehuta. Ihan pieniä asioita lukuun ottamatta, kuten kirjojen lukemista, käsirasvapullon sisällön ruiskuttamista tapetille ja astioiden tiskaamista, niin karnevaalihumua ei ole nähty sitten Beulan villin lapsuuden.

60-luvulla Beula oli ainoa esillä oleva täysimusta afgaani Pohjoismaissa. Olikohan se tuomareille ongelma ja ajattelivat, ettei tuollaista olekaan. SA-FA:n ensimmäisessä näyttelyssä syksyllä 1966 tuli kuitenkin nuortenluokan voitto W. Peden antamana ja vuosi myöhemmin tuli sertifikaatti mustia cockereita kasvattavalta E. Selesteeltä. Sitten oli vaihtelevaa, kakkonen vain kerran. Enimmät kunniapalkinnot ovatkin veteraaniluokasta.

70-luvulla tuotettiin USA:sta Ruotsiin täysimustia, kaikissa enemmän tai vähemmän Grandeur-verta. Tilanne muuttuikin olennaisesti, kun ruotsalaiset mustat ja niiden jälkeläiset esiintyivät Suomen kehissä.

Beulan 25 pennusta kolmessa pentueessa oli 8 täysimustaa ja Suomen lastenlapsissa 6 mustaa (mustien nimet kursivoitu): 
Tuohi-Tikan Raspa, SF Mva Ratana ja Riimi, isänä golden mustamaskinen Kans Pohj Mva Tuohi-Tikan Tuulihattu. Vain Raspalla oli pentue, isänä g.mm. SF S Mva Tuohi-Tikan Nuoli. Näistä tunsin uroksen Bolshoi Hidalgon.
Tuohi-Tikan Visiiri, Vasama ja Vinha Willow of Oxus, isänä dominovärinen Tuohi-Tikan Keikari. Texasissa Vinhalla oli kuuleman mukaan ollut mustia, sinisiä, dominoitakin. Vasamalla eli Beyralla oli bl/br Kans Pohj Mva Tuohi-Tikan Soolon kanssa Ran-Har Bijay, SF N Mva Ben Affat ja Belaya. Beyran toisessa pentueessa, isänä silver mm. Chandhara Demon's Wild Wind, oli Ran-Har Whirl Wind ja Wild Willow, eikä kenelläkään näistä ollut jälkeläisiä.
Ran-Har Tamayo ja Taya, isänä golden mm. Kans Pohj Mva Rashik del Flamante - ei jälkeläisiä.

70-luvulla oli monella muullakin mustia kasvatteja, mutta kaiken kaikkiaan väri on edelleen harvinainen. Mielipiteeni mustista on, että ne tarvitsevat enemmän aikaa kehittyäkseen rungoltaan ja turkiltaan ollakseen kehässä näyttävän näköisiä. Nuorten luokan voittoja ja sijoituksia tullee niin kauan, kun on lyhyt ja vankka pentuturkki päällä.

Beulalla oli muutama valio- ja sertifikaattijälkeläinen: SF Mva:t Tuohi-Tikan Ratana, T-T Ruska, T-T Viikinki ja R-H Thaisa ja sert-voittaja T-T Vasama. Ran-Har lastenlapsia olivat SF Mva Piona, SF N Mva Ben Affat, SF Mva Beulah, Bijay (2 sert), SF Mva Chandos, SF S Mva Chiras, SF Mva Chela, Chiara (2 sert) ja Jheyrab (sert).

Minulla oli mahdollisuus jatkaa kasvatusta, koska tarjolla oli kasvatteja joka pentueesta, jos olisin itse hoitanut pentueet. Olisin kyllä edellyttänyt, että omistajat olisivat nähneet vaivaa hyvien näyttelytulosten saamiseksi, vaikka nyt ei ihan valioiksikaan. Koin kasvatustyön raskaana, enkä olisi jaksanut olla mukana siinä oravanpyörässä, mitä ison pentueen teettäminen tietää. 

Eniten olin kiinnostunut saamaan suunnittelemastani Kh-pentueesta pennun, emänä Chela, sen toisesta pentueesta, mutta astutusyritykset epäonnistuivat. Samalla olisin jatkanut valiolinjaa Thaisa-Chela-Kh.., toivon mukaan, ja myös kirjainyhdistelmää, jonka toisena kirjaimena on h. Beulan ja Chelan luonteet olivat niin samankaltaiset, että olisin halunnut nimenomaan tämän ihailemani älykkään linjan jatkuvan. Chela tuli hyvin toimeen Beulan kanssa ja sillä oli tapana iloisesti tervehtiä isoäitiään ja kulkea mumminsa kanssa kuin seurustellen keskenään. Vanha Beula oli silminnähden onnellinen tyttärentyttärensä seurasta, 10 vuoden ikäerosta huolimatta tai ehkä juuri sen takia.

Rakas iloinen Beula kuoli sunnuntai-iltana 17.1.1982 kotonaan, 16 vuotta 2 kuukautta ja 4 päivää vanhana. Beula oli loppuun saakka sama huumorintajuinen, vilkas ja älykäs tuoksuafgaani sekä viisas isoäiti - Kaikkein Vanhin. Beulan kuolema tuli yllättäen normaalin päivän päätteeksi. Alkuillasta Beula kävi levottomaksi ja halusi useita kertoja ulos ja sisälle, kunnes hyppäsi sänkyyni omalle paikalleen ja rauhoittui. Päätimme odottaa lääkäriin menoa, jos se olisikin ohimenevää. Olin menossa viereiseen huoneeseen katsomaan TV:tä, kun Beula inahti sanoakseen "älä lähde". Jäinkin illaksi Beulan viereen, vaikka se nukkuikin. Kello oli viittä vaille yhdeksän illalla, kun Beula yhtäkkiä hengähti ja oikaisi itsensä, ja yksi elämä oli lähtenyt. Vaikka olin surullinen, en ollut kuitenkaan järkyttynyt Beulan äkillisestä kuolemasta, koska tiesin, että näinhän sen piti käydä, kuin vanhan intiaanin.

Ran-Harin jättivät peräjälkeen Piona, Thaisa ja Bijay 1984, Bandoola ja Chela 1985. Vanha Dolly (Beulantytär T-T Virva) kuoli 1986 16 vuotta ja 24 päivää vanhana. Viimeisenä lähti Wayne (R-H Wild Wind) kuukautta vaille 11-vuotiaana 1987. Sen äiti Beyra oli jo lähtenyt 10-vuotiaana 1980.

Olen tarkkaan seurannut kasvattejani, mutta aina joku häviää näkyvistä. Näillä tiedoillani on enää elossa Ran-Har Jhela (Waynen ja Chelan tytär), syntynyt 22.12.1979, nyt yli 13-vuotias.

Viimeisimmässä kennelkertomuksessani vuodelta 1987 (Afgaani 2/87) mainitsin kääpiömäyräkoirani Xirican, joka oli minun ainoani ja kaikki kaikessa. Onni loppui lyhyeen, kun ensimmäisen näyttelyn jälkeen (sert ja v-cacib) Xirica sairastui ja menehtyi tasan kaksivuotiaana.

Tällä hetkellä minulla on nuori uusi perhe: pirteät pitkäkarvaiset kääpiömäyräkoirat. Arvokas komenteleva äiti Rubiini, Kaunispoika lellukka Karatekid ja Viehkeä villikkotytär Kharisma, jolla on bootsit jaloissaan ja kulkee... niin kuin eräät aikoinaan.

Marja Helenius, Ran-Har

 
Chandhara's Wild Willow'n jälkeläiset:

1. 29.7.1968 (1+5)
Isä Kans Pohj Mva V-65 Tuohi-Tikan Tuulihattu
Kasv. Anna-Leena ja Pirkko Konttinen
Tuohi-Tikan Ritari (bms)
Tuohi-Tikan Raspa* (black)
SF Mva Tuohi-Tikan Ratana (black)
Tuohi-Tikan Riimi (black)
Tuohi-Tikan Ruija (bmc)
SF Mva Tuohi-Tikan Ruska* (bmg)

2. 29.12.1969 (4+5)
Isä Tuohi-Tikan Keikari
Kasv. Anna-Leena ja Pirkko Konttinen
Tuohi-Tikan Veijari (bl/t)
Tuohi-Tikan Vihuri (bl/t)
SF Mva Tuohi-Tikan Viikinki (bmc)
Tuohi-Tikan Visiiri (black)
Tuohi-Tikan Vasama* (black)
Tuohi-Tikan Velho* (bl/s)
Tuohi-Tikan Viima (bmg)
Tuohi-Tikan Vinha Willow of Oxus* (black)
Tuohi-Tikan Virva* (bmc)

3. 4.8.1971 (5+5)
Isä Kans Pohj Mva Rashik del Flamante
Kasv. Marja Rantala
Ran-Har Tamayo (black)
Ran-Har Tamiko (bl/s)
Ran-Har Tarik (bmg)
Ran-Har Tasman (bmg)
Ran-Har Tilak (bmg)
Ran-Har Tahita (bmg)
Ran-Har Taya (black)
SF Mva Ran-Har Thaisa* (bmg)
Ran-Har Thara (bmg)
Ran-Har Tijana (bmg)

Jalostukseen käytetyt koirat on merkitty asteriskilla (*).

"Beulan" verilinjat jatkuvat nykyisissä koirissamme muutaman ohuen säikeen varassa. Vaikka useita sen jälkeläisiä käytettiin edelleen jalostukseen, enin osa näistä pentueista oli kasvattajiensa ainoita pentueita, joile ei löytynyt jatkajia.

Ruska teki kolme pentuetta, joista uros Nico (isä Rashik del Flamante) oli edelleen kahden pentueen isä. Raspan Bolshoi-pentue mainittiin jo edellä. Velhon ja Eduardo del Flamanten pojasta Cadettosta tuli muotovalio ja tyttäret Catilina ja Capella saivat kumpikin yhden pentueen - Catilina 1972 parinaan Ismails El-Beshir ja Capella 1975 Suvituulen Eloviljan kera. Nämä pennut eivät jatkaneet sukua. Virvan tytär Ran-Har Palena sai 1977 pentueen Zuleikan-nimellä, isänä Chandhara's Demon's Wild Wind. Ran-Har-kennelin omat, Vasamasta alkavat linjat hiipuivat Marjan kasvatustyön lopettamisen myötä. Thaisan tyttärisä Chela ja Chayla saivat Ran-Har-pentuet ja Chiara synnytti 1979 kennelnimettömän S-pentueen (isä El Khyrias La'Bo'Bo), josta Sonaatilla oli Sonate's kennelin ensimmäinen pentue, Sheikki oli Ruotsissa muutaman pentueen isä ja Sensaatio sai Tanskassa M-pentueen El Khyrias Ehdoardoh'n kanssa. (AKu)

 

Chandhara's Wild Willow	Chandhara Branwen Sheen Kamri	Int Am F Ch Diablo of Grandeur	Kakashah Larch Tree	Abdin of Tzaharane
				Kakashah Khisna of Kuranda
			Amber of Grandeur	Am Ch Blue Boy of Grandeur
				Am Ch Gambulla of Iradell
		Branwen Karuna of Grandeur	Am Ch Hadji Baba of Grandeur	Am Ch Turkuman Nissim's Laurel
				Am Ch Zala of Grandeur
			Kushtar of Grandeur	Am Ch Nissim of Grandeur
				Hakia of Grandeur
	Chandhara Hanifa Yamille	Ajman Branwen Kandahar	Am Ch Chinah of Grandeur	Am Can Ch Shirkhan of Grandeur
				Saadia of Grandeur
			Suriyeh of Grandeur	Taj Akbar of Grandeur
				Magna Ginger of Grandeur
		Chandhara Zaraya Yasmin	Am Ch Horningsea Khanabad Azreefa	Eng Ch Horningsea Majid
				Khanabad Azrar
			Chandhara Barfour Soraya	Eng Ch Taj Amrit of Chaman
				Suki Bey of Carloway