 |
|
 |
SARJASSAMME WANHOJA WAIKUTTAJIA
Kennel Mazar-I-Sharif
Ritva Apajalahti (haastattelijana Annika Kutilainen)
Afgaani 4/92
Ritva Apajalahti kuului suomalaisen afgaanikannan "uuden aallon" pioneereihin. Hänen Mazar-I-Sharif-kennelissään syntyi 1960-luvulla kolme pentuetta. Ritva Apajalahti toimi myös Afgaani-Afghanen-lehden toimittajana ja oli SA-FA:n perustajajäseniä. Haastatteluun on antanut tietoja myös Tuula Apajalahti.
Innostus syttyy
Ritva Apajalahti muistelee olleensa lähestymässä murrosikää, kun hän halusi intohimoisesti omaa koiraa. Äiti sanoi, ettei hänellä ollut varaa ja osti sen sijaan kultaisen rannerenkaan. Sedältään hän sai Bröningin kirjoittaman kirjan "Koiran kasvatus ja opetus". Se oli pehmeäkantinen ja sota-ajan surkeaa painotyötä, mutta sen kannessa oli valokuva afgaanin päästä ja takakannessa selvitys "meille toistaiseksi tuntemattomasta koirarodusta, jolla metsästetään pareittain tiikereitä. Narttu kääntää tiikerin huomion puoleensa, jona aikana uros tappaa sen." (!)
Joitakin aikoja tämän jälkeen hän näki suuren, mustan afgaanin Töölöntorilla. Todennäköisesti se oli jostakin vierailulla, koska sitä ei näkynyt uudelleen. Hubbardin afgaanikirjassa on kuva nuoresta Turkuman Nissim's Laurelista, ja tämä afgaani muistutti sitä suuresti. Kuva siitä jäi verkkokalvolle koska tahansa mieleen palautettavaksi.
Ensimmäinen afgaani
"Aika kului - ilman koiraakin - perustimme oman kodin Antin kanssa Turkuun. Halusimme koiran ja olimme päätyneet skotlanninterrieriin asuntomme pienuuden vuoksi, kun Turun Sanomissa oli ilmoitus myytävästä afgaaniuroksesta. Hazrak oli uroksenomistajan astutuspalkkio, ja uroksen Kafa of Castle Mooren omistajat valitsivat meidät kolmen muun halukkaan ostajan joukosta. 'Haski' tuli, valloitti ja eli kanssamme lähes 15 vuotta. Haski oli syntynyt 1957, samana vuonna kuin Djari, ja Inger Westerlundin perheen tapasimme Tammisaaren näyttelyssä. Molemmat koirat olivat nuorten luokassa. Siitä alkoi koirien välinen ikuinen vihanpito ja ihmisten ystävyys."
Haskin luone ei ollut niitä helpoimpia. Kotiväki sai tehdä sille mitä halusi, aivan pienet lapset samoin, mutta vieraiden seurassa se oli epäluotettava. Ritva Apajalahti kertoo, että se söi perheeltä kahden auton sisukset ja "rähisi, rähisi ja rähisi toisille uroksille. Puripa se palotarkastajaakin."
Aru
Suomen afgaanikasvatuksen "uuden aallon" lasketaan alkavan kuudesta tuontikoirasta. Tulisieluinen vinttikoiramies Lauri Vuolasvirta hääri uuden kannan luomisessa primus motorina. Koirakontaktiensa avulla hän järjesti Apajalahden perheelle Zomahli Arun Englannista (20.1.1960-1962). Sitä hankittiin pitkään ja hartaasti, koska Lalle halusi, että uusi siitoskoira olisi sekä kaunis että hyväluonteinen. Sitä Arusta tulikin. Kehässä se oli kuitenkin näyttelyhapan eikä antanut itsestään parhainta esiin. Sen näyttely- ja jalostusura jäi lyhyeksi, sillä uuden vuoden aattona 1962 se tapaturmaisesti katosi, ja löytyi kuolleena vasta vappuna.
 |
Zomahli Aru |
Mazar-I-Sharif syntyy
"Siinä vaiheessa kun pentue tuli ajankohtaiseksi, olimme paljon viisaampia." Haskia tai sen kahta veljeä ei haluttu käyttää Arulle niiden luonneongelmien vuoksi. Djari oli Ritva Apajalahden mielestä luotettavampi ja vieraille reilumpi sekä paljon, paljon kauniimpi. Niin Arusta tuli Djarin morsian. Syntyivät Mazar-I-Sharif-kennel (=vuoristo ja paikkakunta Afganistanissa) sekä yhdeksän pentua.
Pentujen nimistä ja väreistä Ritva Apajalahti kertoo: "Suomessa asui Intiasta stipendiaattina opiskelija Dharamjit Singh Arora, josta tuli hyvä ystävämme ja josta koiramme, Haskikin, kovin pitivät. Hän keksi kennelnimen ja antoi pennuille nimet. Rani on intialainen ja Razia pakistanilainen naisen nimi. Ashki Nak merkitsee tunteellinen nenä ja Katlish (Tinka) erittäin tunteellinen. Uroksista Murghab = eräänlainen eläin, Daulat Yar = rahan ystävä, Khel = leikki, Khakriz = miesparka ja Parwan = hyväksyttävä. Pennuista Naki ja Khakriz (Ritsi) olivat väritykseltään black and taneja ja Daulat Yar black and silver. Ne herättivät aikanaan paljon huomiota ja olimme kateuden kohteena. Nakin pidimme itse, Rani myytiin sukulaisille. Onneksi sain sen ajoissa ostettua takaisin ja sijoitettua äitini hoteisiin. Hän oli juuri niihin aikoihin jäänyt eläkkeelle ja tarvitsi puuhaa.
Black-and-tan pentu on 'viiksi-iässä' valloittava ja kun Lauttasaaressa ulkoilin koirieni kanssa tulivat lapset kysymään: 'Se me tiedetään, että noi (Haski ja Aru) ovat apinakoiria, mutta onko toi (Naki) oikea apina?'
Henkilökohtaisesti, niin paljon kuin Nakia rakastinkin, en erityisemmin nykyään pidä black-and-tan-värityksestä, vaikka se onkin monella tavalla helppo kaupunkikoira. Meidän koiramme viettivät kesäisin meri-aurinko-elämää ja Nakin turkki tuli kesän lopulla aivan ruskeaksi. Väritys tekee niiden 'kasvot' samankaltaisiksi ja ilmeettömiksi. En myöskään pidä mustamaskisista koirista, joiden maski ulottuu silmien yli. Minua viehättää maskittomissa koirissa delfiinin suupielet, jotka antavat niille lempeän ja samalla itsetyytyväisen ilmeen.
Daulat Yar oli black-and-silver väritykseltään ja todella valloittava. Sen musta oli sinisenmustaa ja hopea hohtavaa. En muista, että se olisi haalistunut samalla tavalla kuin tan-väriset. Daulat Yar asui Töölössä ja tapasi siellä sisarpuolensa Tuulantein. Omistajien kertoman mukaan rakkaus syttyi ja leimusi, eikä kummallekaan ollut toista. Ilmeisesti, vaikka kumpikaan ei ollut pentueensa parhaita, ne tulivat itse erittäin korkeasti palkituista pentueista ja siten jälkeläisillään esittivät, ettei siitoskoirien itsensä tarvitse olla tähtiä tuottaakseen tähtiä."
 |
Mazar-i-Sharif |
Kasvattajan oma valinta Naki oli "vallan ihastuttava" ja ylti kansainväliseksi valioksi asti. Ritva Apajalahti kertoo hollantilaisen tuomarin ja afgaaninkasvattajan Han Jüngelingin sanoneen siitä kerran arvostelussaan, että on aivan ihme, että niin väärin rakentunut koira voi liikkua niin erinomaisesti. Nykyään kasvattaja on taipuvainen ajattelemaan samoin. Mutta Naki oli perinyt isältään esiintymishalun ja taidon: se oli mielellään ihailtu ja kehässä ryhdikäs ja näyttävä.
 |
Int Ch |
Kullanvärinen uros Khel asui Jyväskylässä ja valmistui kansainväliseksi valioksi vuonna 1965. Samanvärisestä nartusta Raziasta tuli myös valio ja Airi-Maria Sundströmin Koh-Gard-kennelin kantanarttu. Myös Rani menestyi näyttelyissä erinomaisesti, se saavutti Voittaja-tittelin vuonna 1964 ja sen kansainvälisestä tittelistä jäi puuttumaan vain viimeinen cacib.
 |
Int Ch |
Pentueesta valmistui valioksi myös Murghab (Murre), joka omistajansa Tuula Apajalahden kertoman mukaan oli suuri persoonallisuus ja omasta mielestään myös show-kuningas: "Kerran eräässä näyttelyssä se poseerasi lehdistölle Maailmannäyttelyn voittajana aivan huomaamattani. Oikea koira makasi huopien seassa Murren vieressä eikä hiukkaakaan innostunut valokuvaajista. Se oli tietysti Cleopatra of Scheherezade, joka rauhallisesti antoi kunnian mennä filurille kaverille..."
Toinen sukupolvi
Lalle Vuolasvirran vaikutuksesta seuraava kennelissä syntynyt pentue oli sisäsiitospentue isä-tytär-yhdistelmästä (Djari x Naki). "Se siitä näyttelyiden panoksesta siitokseen", Ritva Apajalahti toteaa.
Hän kertoo, että tässä pentueessa oli kaksi hyvin kaunista koiraa ja kaikki olivat kivaluonteisia. Azizasta tuli valio ja Sa-Fan erikoisnäyttelyn voittaja 1967, missä se onnistui päihittämään kuuluisan isänsä. Sillä oli myös cacib ja vara-cacib, mutta ulkomaille sen omistajilla ei ollut varaa lähteä. Isoäitinsä tavoin sekin oli näyttelyhapan. Uros Jad-Bal-Ja oli kasvattajansa mielestä kauneimpia nuoria afgaaneja, mutta valitettavasti kivespuoli. Se oli erittäin harvinaisen värinen: kullanbeigenvärinen domino, jolla oli ruskea selkä ja ruskea dominokuvio, kolmiomaiset silmät ja delfiinisuupielet, ja sen nimikin merkitsi Tarzanin kultaleijonaa. Se kuoli auto-onnettomuudessa alle 2-vuotiaana.
 |
|
| Ch Mazar-i-Sharif Aziza | Mazar-i-Sharif Ameera |
Narttu Ameera meni El Miharaja-kennelin sijoitusnartuksi. Kasvattajat tavallaan vaihtoivat koiria, sillä seuraavana vuonna muutti Karisma Begum el Miharaja (Djari x Seria of Scheherezade) Mazar-I-Sharifiin.
Myös Nakin menestyksekäs sisar Rani astutettiin vuonna 1965. Isänä oli Kans Pohj Mva Safari el Khandahar, täydellinen herrasmies, jonka luonne ja kauneus miellyttivät Ritva Apajalahtea. Saffe oli kuitenkin jo 10-vuotias eikä saanut enää jälkeläisiä. Rani jäi tyhjäksi, eikä sille haluttu valita ketään muuta, joten se jäi käyttämättä jalostukseen.
Viimeinen pentue
Kennelin kolmas sukupolvi syntyi Tuula Apajalahden hoivissa vuonna 1969, emänä Aziza. Isäksi päätettiin käyttää Safarin poikaa. Vaihtoehtoina harkitut urokset asuivat Lapissa ja Tanskassa, ja näistä kälykset valitsivat kuvien perusteella tanskalaisen El Kamas Toddyn. Aziza matkusti Tanskaan Airi-Maria Sundströmin pojan matkassa samalla, kun tämä lähti viemään sinne Koh-gard Darzaa astutettavaksi Wladimirilla. Tuomisinaan Aziza synnytti kuusi punaruskeaa mustamaskista R-pentua.
 |
Ch |
Pennuista Ra-Aru oli pentueen tähti, se kävi näyttelyissä ja valmistui valioksi. Muut pennut olivat erinomaisia, hyväluonteisia kotikoiria. Uros Ras-Murghab (Sarif) muutti tanskalais-norjalaiseen perheeseen Ruotsiin ja eli siellä rakastettuna ja hyvinhoidettuna. Se sai sertin ainoalla näyttelykäynnillään. Narttu Raziza asui hellittynä Forssassa, ja uros Radza jäi jo pentuna auton alle. Pentueen "surulapsi" oli narttu Rashnee, joka palautettiin Oulusta, koska se oli "hullu" ja söi omistajansa itämaisia mattoja! Osoittautui, että perhe oli ehtinyt hankkia itselleen pari koiraa, kaksi kissaa, papukaijan ja kilpikonnan. "Ressu" vaihtoi kotia Terhi Wallan luokse ja senkin elämä kääntyi onnelliseksi.
 |
| Mazar-i-Sharif Ra-Aru ja Mazar-i-Sharif Rashnee |
Ritva Apajalahti kertoo lopettaneensa kasvatustyön paljolti elämäntilanteensa vuoksi: "Minulla oli ihastuttava Djarintytär Karisma Begum el Miharaja jo pentueen tekoiässä, kun äitini sairastui vakavasti, ja samanaikaisesti aloin itse tehdä pentuja. Toisaalta on sääli, että 'Misma pilkku' (sillä oli valkoinen pilkku maskissa) jäi käyttämättä siitokseen, koska kauniin ulkomuotonsa lisäksi sillä oli ihastuttava luonne. Toisaalta aloin olla tuskaantunut koiramaailmaan, jossa mielestäni ihmisten ikävät ominaisuudet tuntuivat esiintyvän moninkertaisina. Kun minulla oli keskinkertainen Haski ja näyttelyhapan Aru, kaikki sujui hyvin, mutta kun kasvattini alkoivat menestyä, pahat puheet ja juorut alkoivat. Minä olin noihin aikoihin aika lapsellinen ja ihanteellinen. Vuodet koiramaailmassa olivat todellinen ihmiselämän ja itsetuntemuksen korkeakoulu. Sitä vain kasvoi erilleen - vähän haikeana.
Kun ajattelen taaksepäin, eivät mieleeni suinkaan tule näyttelyt voittoineen ja tappioineen, vaan ennemminkin se kumppanuus, jonka koin, kun ennen kehään astumista autoimme toinen toisiamme - esitimme toistemme koiria. Erityisesti Carita Lindelöf ja myös Raisa Konttinen olivat erittäin taitavia, ja moni kasvattini palkkio lankeaa heidän piikkiinsä. Jaoimme - köyhiä kun olimme - ulkomaiset näyttelyt 'keskenään voi kilpailla kotonakin' -periaatteella. Lehden tekeminen oli tuskallista ja hauskaa. Minä keräsin ystäväni ja kasvattini omistajan Terhi Wallan kanssa materiaalin ja sitten kirjoitin sen vahalle. Pupu Sundström ruotsinsi (meillä oli kunnioitettava levikki pohjoismaissa) ja Carita kumppaneineen monisti ja jakeli."
Afgaanielämää 1960-luvulla
Kysymykseen, millaista oli elää afgaanin kanssa 30 vuotta sitten, Ritva Apajalahti muistelee: "Masentavaa oli koirien kanssa ulkoillessa, kun vieraat ihmiset kadulla tulivat varovasti ihailemaan 'on se kaunis koira, mutta vihainen ja tyhmä'. Ruokinta oli - kuten kai nytkin - myyttien ja uskomusten sävyttämää. Kovin monia kuivamuonia ei ollut, ja yhdessä vaiheessa koirille syötettiin kuivattua kalaa, josta ne pitivät, mutta haju oli kamala. Monen koiran omistaja loi suhteita teurastamoihin. Kerran Inger Westerlundin ollessa matkoilla jouduin ottamaan vastaan puolikkaan lehmänruhon, eikä minulla ollut edes pakastinta. Osan sain ujutettua Pupu Sundströmille. Kun kello 4 aamuyöstä lopetin oman osani pilkkomista ja keittämistä, ajattelin masentuneena, että siinä meni ihana ystävyys. Vaan ei mennyt.
Minusta pentujen myynti on aina vaikeaa, ja afgaani ei ole helppo koira, jos on rehellinen itselleen ja rodulle. Sen itsenäisyys ja turkki ovat jo sinällään riittävä haaste ensikoiran ostajalle. Markkinoita kuitenkin oli, ja yleensä löysimme onnelliset kodit kasvateillemme.
Kysyt vielä, mitkä asiat ovat tärkeitä afgaanin hoidossa ja hyvinvoinnissa. Lienee jo tullut selväksi, että en erityisemmin arvosta turkin kasvattamista koiran vapauden ja liikunnan kustannuksella. Omat koiramme ulkoilivat saarissa. Lauttasaaren ulkopuolella oli mukava pieni luoto, jossa linnut eivät pesineet. Siellä kävimme harva se ilta ja talvella hiihdimme. Afgaanin omistajan tulee hyväksyä afgaanin 'kissamainen' luonne. Afgaani on luotu palvottavaksi, ei palvojaksi. Jos tätä ei kestä, on olemassa muita mukavia rotuja."
 |
Naki |
Mitä mieltä nykykoirista?
"Jos nyt kasvattaisin, lyöttäytyisin yhteen parin muun samanhenkisen afgaani-ihmisen kanssa ja rakentaisimme linjan johonkin hyväluonteiseen urokseen hyvin varovasti. Valitsisin nyt Rahzmundah Psidiumin Christer Mättikin kennelistä Ruotsista. Minulla on itselläni sen jälkeläinen, 5-vuotias uros Immerwach Nadir. Kaikki 'Nadin' kahdeksan sisarusta ovat luonteeltaan kuin afgaanin määritelmästä. Nadi tuottaa minulle päivittäistä iloa.
1960-luvun afgaaninomistajana sanon, että en erityisemmin pidä nykyisistä afgaaneista. Olen ollut kahdessa näyttelyssä Nadin kanssa ja on myös sanottava suoraan, että se ei ole pärjännyt. Eräs tunnettu afgaaninkasvattaja sanoi minulle, että olen antanut sen liikkua ja leikkiä sisarensa kanssa (meillä on iso aidattu koirapiha) niin, että sen lihakset ovat kehittyneet väärin. Minun olisi pitänyt tehdä vain pitkiä ravilenkkejä ja panna välillä paksu naru roikkumaan sen kaulasta jalkojen väliin. Tätä, hänen kunniakseen on sanottava, hän ei itse ollut halunnut kokeilla.
Näyttelyssä oli uroksia, jotka eivät voineet edes pissiä ilman, että sivukarvat oli nostettu papiljoteilla ylös. Ne koirat, jotka eivät rähisseet toisille koirille, makasivat apaattisina paikoillaan tullakseen kehässä 'hirtetyiksi' saadakseen ryhtiä. 1960-luvulla tuomarit eivät sellaista sallineet, eivät varsinkaan afgaaninkasvattaja-tuomarit, joita meillä kävi Euroopasta ja Englannista. Amerikasta näkyy levinneen tapa, että koiraa esitettäessä se 'hirtetään' kaulasta ja häntää roikutetaan ylhäällä. Amerikassahan ei ole kuninkaita, minusta meillä, joilla on ollut sekä kuninkaita että tsaareja, ei koirien kuningasta saisi kohdella näin. Mietinkin, onko tämä se tapa, jolla ihminen yrittää osoittaa herruuttaan rodulle, joka on perusolemukseltaan täysin itsenäinen.
Ihanneafgaanini on edelleen Djari. Djarin jälkeläisistä pidän samoin edelleen kauneimpina Kans Pohj Mva Tuohi-Tikan Tuulentrilliä ja omaa kasvattiani Kans Pohj Mva Mazar-i-Sharif Kheliä. Näissä kolmessa koirassa oli loistokkuutta, kerta kaikkiaan 'sitä jotain', jota nykyisissä kehissä jään kaipaamaan."
Iloa afgaaneista
"Afgaanit ovat antaneet minulle oman ainutkertaisen seuransa lisäksi aikuiselämäni parhaat ystävät. Inger Westerlundin perheen kanssa olemme jakaneet yli kolmenkymmenen vuoden ajan perheittemme ilot ja surut. Pupu Sundströmin kanssa tapaamme edelleen, joskin nykyään harvoin, ja sytytämme kuin valonappulasta kontaktin. Kälyni Tuula Apajalahden ja minun välini vain syvenevät koiriemme myötä, ja on toki muitakin joita lämmöllä muistan.
Sen lisäksi luen ystävikseni Djarin, täydellisen herrasmiehen Kans Pohj Mva Safari el Khandaharin ja Cleopatran, jonka ensimmäisessä synnytyksessä olin avustajana.
Tätä afgaanit ovat minulle antaneet."
Mazar-i-Sharif pentueet
(jalostukseen käytetyt koirat on merkitty tähdellä):
23.7.1961 (5+4)
Int Nord Ch V-59,-61,-62
Tajmahal Abd-Ul-Djari x Zomahli Aru
Mazar-i-Sharif Daulat Yar* (bl/s)
Mazar-i-Sharif
Khakris (bl/t)
Kans Pohj Mva Mazar-i-Sharif Khel (bmg)
SF Mva Mazar-i-Sharif Murghab (bmg)
Mazar-i-Sharif
Parwan (bmg)
Kans Pohj Mva Mazar-i-Sharif Ashki Nak* (bl/t)
Mazar-i-Sharif
Katlish* (bmg)
Pohj Mva V-64 Mazar-i-Sharif Rani (bmg)
SF Mva DV-63 Mazar-i-Sharif Razia* (bmg)
5.5.1965 (3+3)
Int Nord Ch V-59,-61,-62 Tajmahal Abd-Ul-Djari x
Kans Pohj Mva Mazar-i-Sharif Ashki Nak
Mazar-i-Sharif Bagheera (bl/s)
Mazar-i-Sharif
B'Amallah (bl/t)
Mazar-i-Sharif
Jad-Bal-Ja (dom)
Mazar-i-Sharif
Ameera* (bl/t)
Mazar-i-Sharif
Aysha (dom)
SF Mva Mazar-i-Sharif Aziza* (bl/t)
3.4.1969 (3+3)
Dk Ch El Kamas Toddy x
SF Mva Mazar-i-Sharif Aziza
Mazar-i-Sharif Radames (bmg)
Mazar-i-Sharif
Radza (bmg)
Mazar-i-Sharif
Ras-Murghab (bmg)
SF Mva Mazar-i-Sharif Ra-Aru (bmg)
Mazar-i-Sharif
Rashnee (bmg)
Mazar-i-Sharif
Raziza (bmg)
| Mazar-i-Sharif R-pentue | Ch El Kamas Toddy | Int Ch Safari el Khandahar | Int Ch Amanullah Khan of Acklam |
| Ambra el Khandahar | |||
| Nord Ch Horningsea Jamussah | Horningsea Jehan | ||
| Horningsea Sirella of Davlen | |||
| Ch Mazar-i-Sharif Aziza | Int Ch Tajmahal Abd-Ul Djari | Int Am Ch Tanjores Domino | |
| Tajmahal Dominique | |||
| Int Ch Mazar-i-Sharif Ashki Nak | Int Ch Tajmahal Abd-Ul Djari | ||
| Zomahli Aru |
Muut Mazar-i-Sharif-koirien pentueet:
21.12.1964 (2+5)
Kans Pohj Mva V-65 Tuohi-Tikan Tuulihattu x
SF Mva DV-63 Mazar-i-Sharif Razia
Kasv. Airi-Maria Sundström, Helsinki
SF Mva Koh-gard Paz* (bm red)
Pohj Mva Koh-gard Zami (bl/t)
DV-66 Koh-gard Chuza* (bmg)
SF Mva Koh-gard Darza* (bl/t)
Koh-gard Puzina (bmg)
Koh-gard Zeka* (bmg)
Koh-gard Zira (bmg)
23.4.1965 (4+3)
Mazar-i-Sharif Daulat Yar x Tuohi-Tikan Tuulantei
Kasv. Anna-Leena ja Pirkko Konttinen, Helsinki
Pohj Mva Tuohi-Tikan Kaappari (bl/s)
Tuohi-Tikan Keikari* (dom)
Kans Pohj Dk Mva V-68 Tuohi-Tikan Kekäle* (bl/s)
Tuohi-Tikan Kuura (cr)
Tuohi-Tikan Kaarna (bmg)
Tuohi-Tikan Katrilli* (bl/t)
Tuohi-Tikan Kimara (bmg)
4.3.1967 (4+3)
Kans Pohj Mva Amanullah Khan el Miharaja x
Mazar-i-Sharif Ameera
Kasv. Carita Karvonen & Aili Lindelöf
SF Mva El Miharaja Ali Khan (g)
El Miharaja Cheops Khan (bmg)
El Miharaja Izmir Khan (fawn)
El Miharaja Reza Khan (bl/t)
SF N Mva El Miharaja Azraf Begum* (bl/wh)
El Miharaja Mirza Begum* (bmg)
El Miharaja Scheherezade Begum*
17.5.1967 (2+3)
SF Mva V-66 Tuohi-Tikan Tuulihumma x
Mazar-i-Sharif Katlish
Kasv. Eeva-Maria Alaputto, Vääksy
Tinkan Hassan (bmg)
Tinkan Sheik (bmg)
Tinkan Lily (bms)
Tinkan Seri (bmg)
Tinkan Yasmin (wh)
Katso
myös Wanhoja Waikuttajia: Zomahli Aru