SARJASSAMME 60-LUVUN VAIKUTTAJIA

Snooki - Anubis of Khorrassan

Anna-Leena Konttinen
Afgaani 4/81

Kuuluisa konserttipianisti Jan Schmetterling soitti flyygeliä kotonaan Lontoossa. Sohvalla loikoi ylhäisesti hänen bl & t afgaaninsa. Suomalaiset ystävät, herra ja rouva Dahlström Helsingistä, kuuntelivat soittoa ja ihailivat afgaania. Vierailun seurauksena mentiin sitten yhdessä lähellä Lontoota sijaitsevaan Eileen Snellingin omistamaan kenneliin, josta valittiin vaalea pieni pentu Suomeen lähetettäväksi. Miss Snelling oli tarkkana siitä, että pentu saisi hyvän kodin.

Suloinen, vaalea Anubis of Khorrassan (s. 9.5.1950) saapui lentokoneessa uuteen kotimaahansa talvella. Se valloitti heti perheensä, joka asui silloin Helsingissä Pistokadun varrella. Lempinimeksi tuli Snooki. Nuori neiti oli nopea oppimaan, käveli kauniisti emäntänsä rinnalla kaupungilla ja leikki perheen lasten kanssa Kaivopuistossa. Mutta jos emäntä illalla hävisi vaikka juhlapäivällisille, niin silloin alkoi Snookin itku. Se ulvoi sydäntäsärkevästi ja kovaa, jotta varmasti kaikki kuulisivat. Niinpä esim. kerran soitettiin kaksi kerrosta ylempää ja pyydettiin Snookia vaikenemaan edes siksi ajaksi, kun Turkin suurlähettiläs Cavour piti päivällispuheensa vierailleen.

Snooki muutti perheensä mukana Larsvikiin Espoon lahden rannalle ja asuikin siellä sitten koko elämänsä. Tämä oli sitä aikaa 50-luvulla, kun Porkkala oli vuokrattuna Neuvostoliitolle ja lahden toinen puoli kuului sille. Mutta Snookille oli yhdentekevää, kuka asui toisella rannalla, ja talven tullen se käväisi vähän väliä siellä. Niinpä perheen oli otettava yhteyttä viranomaisiin ulkoministeriön kautta. Snooki sai luvan vierailla toisella rannalla. Siitä se riemastui niin, että se vei pentunsakin sinne, kaksi viimeistä kotona olevaa. Mutta se peloitti kotiväkeä, sillä jäätilanne ei aina ollut hyvä ja eksymisen vaara oli aina olemassa. Kesäisin Snooki harrasti uimista, mutta ei uinut sentään toiselle rannalle. Itsepäinen se oli, mutta kiltti ja erittäin suuri persoonallisuus.

Niin, Snookilla oli kerran 14.10.1953 syntyneet pennut, joita oli täysi tusina, kaikki vaaleita. Pentujen isä oli Kachmar Khan el Khandahar, vaalea sekin. Häät pidettiin Pellingin saaristossa taidemaalari Lennart Segerstråhlen kesähuvilalla. Snooki oli kovasti rakastunut. Se oli hyvä äiti ja hoiti pentunsa erinomaisesti ja huvitti niitä hauskoilla retkillä. Siihen aikaan ei paikkakunnalla ollut paljon asutusta ja liikennekin oli vähäistä. Pennut muuttivat aikanaan uusiin koteihinsa. Suomessa jalostukselle niistä merkittävin lienee Ruotsiin muuttanut Kashmir of Ladson, joka sai pentueen Pohj. valion Tajmahal Abd-Ul Karamin kanssa. Yksi tyttäristä oli nimeltään Tajmahal Yasmine. Kasvattaja oli Suomesta Ruotsiin muuttanut Dolly Christensson, nyk. Mattsson.

Tajmahal Yasmine oli kullanvärinen, elegantti kaunotar, joka sai pennut amerikkalaisen tuontiuroksen Ch Crown Crest Kaejorgin kanssa. Jorgi, kuuluisan Taejonin poika, oli hyvin vaalea silver ja sillä oli erittäin musta maski. Se oli aikamoinen vekkuli ja kaniininmetsästäjä. Jorgin ja Yasminen pennuista yksi tuli Suomeen, isoäitinsä kotimaahan. Tämä pentu oli Tajmahal Anya, Ani, Tuohi-Tikkojen kantaäiti.

Snooki eli Anubis of Khorrassan, on siis Ch Tajmahal Anyan äidinäidinäiti. Snookin oma äiti oli Sunrise of Khorrassan ja isä Ch Moonbeam on Khorrassan. Jos katsomme Snookin puolison sukutaulua, niin huomamme, että äiti oli Int Ch Suki of Chaman ja isä Int Ch Amanullah Khan of Acklam, kaikki aikanaan tunnettuja tähtiä.

Vaikuttaa siltä, että Anilla ja Snooki-isomummilla oli paljon yhteistä. Molemmilla oli erittäin hyvä näkö ja erittäin suuret tassut ja molemmat olivat kovia karkaamaan, sillä juoksuhaluja riitti. Molemmat olivat myös metsästäjiä, seisoivat kissamaisesti kaulat ojossa oravapuun alla vaikka kuinka kauan, ajoivat jänistä ja kaikkea liikkuvaa, jos vain saivat siihen tilaisuuden. Ani otti jopa ilmasta hajun ja lähti metsään sen sileän tien. Molemmat palvoivat täysikuut ja etenkin Snooki lauloi sille tuntikausia. Tietenkin ne olivat itsepäisiä, jos sille päälle tulivat, mutta myös kekseliäitä ja ”ajattelevia” afgaaneja. Perhettään kohtaan ne olivat rakastavaisia ja niillä oli monta ystävää. Moni nykyajan afgaani on näihin verrattuna melkein liian sävyisä ja laimea.

Snooki muistuttaa valokuvien mukaan sen aikuisia vaaleita Khorrassan-sukulaisiaan. Näyttää siltä, että sen pää oli Anin päätä leveämpi, mutta ainahan on joitakin eroavaisuuksia sukulaisten kesken. On mieluista ajatella, että osa Snookia elää sen lastenlastenlasten kautta täällä kaukaisessa Suomessa rakastettuina ja vaalittuina.